Ankarasta Adiyamaniin

Posted by on 12/11/2012

 Kappadokian kauneutta ja katastrofin aineksia

 

Cavusin

Pehmeä kivi on rapautut ja asukkaat ovat joutuneet hylkäämään kiven sisään kaiverretun kerrostalon. Cavusin, Kappadokia

Kun kerroin Istanbulissa matkasuunnitelmistamme Kappadokiasta kotoisin olevalle myyjälle, tämä varoitteli, että Kappadokia on muuttunut kymmenen vuodessa turistirysäksi. Saavuimme Göremeen lauantaina ja kylä oli tupaten täynnä pitkää viikonloppua viettäviä turkkilaisia. Kohtuuhintaisia majapaikkoja ei löytynyt kiven alta, vaan jouduimme tyytymään maanpäälliseen asumukseen. Göremessä vesi on kaivertanut kalliosta sokeritopan muotoisia kivipaasia, joiden sisään ihmiset ovat kaivertaneet asumuksensa. Sunnuntaina pääsimme muuttamaan kiven sisään.   Vaikka rakentaminen on ollut villiä ja neonvalot vilkkuvat pääkadulla, ei kylä ole ihan Disneylandiksi vielä muuttunut. Ja turistit ovat onneksi laiskoja – he parveilevat ulkomuseossa ja rälläävät mönkijöillä, mutta aivan kylän laidalta alkaa patikkapolkuja, joilla ei ole ruuhkaa ja maisemat ovat päätä huimaavat.  

Pyöräretki rakkauden laaksoon

Pyöräretkelle rakkauden laaksoon ei kannata lähteä Uchisarista. Pyöriä piti kantaa puolet matkasta.

Neljä päivää kävelyä ja polkupyöräilyä, reilut 500 valokuvaa ja iltanuotiotarinat Thaimaasta Hollantiin minipakettiautolla matkaavien Joostin ja Benzin kanssa veivät voimat niin, että 150 kilometrin päässä Göksunissa uni tuli jo viiden jälkeen.  Taurus -vuorilla käytiin 2200 metrissä. Maisemat, talot ja tietyömaa toivat mieleen Albanian, vaikka samanlaista enduroa ei päästy ajamaan. Nemrut vuorella noustiin vielä korkeammalle hurjan jyrkkää mäkeä kummastelemaan parituhatta vuotta vanhoja kivipäitä.

Nemrutin kivipäät

Nemrutin kivipäät

Takaisin tullessa vilkutimme käsiään huitovalle majatalon isännälle ja koululaisille. Sitten Minna huusi, että pysäytä, takapuoli palaa! Olimme karauttaneet kylän läpi tuli perseen alla… Liekit löivät istuimen alta kun yritimme taputella niitä sammuksiin. Saimme keploteltua takalaukun irti ja sammutettua palavat muovinriekaleet takarenkaan päältä, mutta tuli tuntui vievän voiton. Majatalon isäntä ajoi autolla paikalle, hutki liekkejä takillaan ja jatkoi hakemaan vettä, jolla roihu saatiin taltutettua.

Tulmyrskyn jälkeinen tunnemyrsky

Tunnemyrky tulimyrskyn jälkeen

Vaikka kuvittelisi, ettei moottoripyörässä paljon palamista ole, tuli leviää hallitsemattomaksi pelottavan nopeasti! Saimme kyydin majatalolle kaivurin kauhassa. Pitelin palanutta pyörää pystyssä ja vilkutin koululaisille toistamiseen. Kylältä oli sähköt poikki, eikä netti toiminut. Pää tuntui yhtä kiviseltä kuin Nemrut-vuoren patsailla.  Tulipalo saatiin kuitenkin sammumaan ennen kuin mitään korvaamatonta ehti tuhoutua ja Yamahan huolto löytyi vajaan sadan kilometrin päästä Adiyamanista. Pyörä kuljetettiin lauantaina pakettiautolla pajalle, mutta osia päästiin tilaamaan vasta maanantai aamuna. Lähes kaikki löytyi Istanbulista ja korjaamon henkilökunta majoitti meidät kotiinsa! Viikon ajan tutustuimme moottoripyöräkorjaamon arkeen, joimme ämpärillisen teetä, kieltäydyimme toisesta ämpärillisestä. Tunnelma oli melko haikea, kun pyörä oli perjantaina valmis ja matka jatkui.

Duzen Motor Adiyaman

Takaisin tielle!
Eda, Yunus, Metin, Serhat, Murat and all the friends in Adiyaman:
Çok tesekkür ederim!

6 Responses to Ankarasta Adiyamaniin

  1. Juha

    No olette sentään itse kunnossa. Ja pyöräkin taitaa olla ihan yhtä hyvässä kunnossa kun aiemmin.
    Toivotaan, että tuo moporoihu oli sitten se tämän reissun suurin koittelemus! Jos rahalla selviää niin sehän on pientä.
    terveisiä myös äSsältä, Veeltä ja Peeltä

  2. Mika K

    Mikä sielöä paloi? Tai siis mistä se alkoi? Jarruista vai sähköistä?

  3. Ramin Marja-serkku

    Mä jo ihmettelinkin, kun postausten väli oli noin pitkä, että oottekohan netin tavoittamattomissa ja toivoin ettei mitään pahaa ole teille sattunut. Onneksi teille itellenne ei sattunut mitään ja mopokin saatiin kuntoon! On teitä silti paiskattu; ensin se ‘lähempää kontaktia’ hakenut puolalaisrouva ja nyt soihtuna palanut mopo. Toivon todellakin, että ‘suuremmat’ vastoinkäymiset olivat sitten tässä! Terveisiä kovasti! Halauksin, Marja ps. Kyllä aika menee nopsaan! Te olette olleet tien päällä kohta 2kk ja meidän ’tissiterroristikin’ täyttää nyt perjantaina jo 3 viikkoa!

  4. Pierre

    Haha! That last picture reminds me of something: the last repairs/pit-stop before braving the wild east…
    My workshop was at a Honda retailer though. Enjoy your trip.

  5. Rami

    Palo oli lähtenyt matkustajan penkin ja pakoputken välistä. Tutkintalautakunnan raportti ei ole vielä valmis…
    Netti takkuaa nyt siihen malliin että päivitysten tahti tuskin tihenee.

    Terveiset Iranista!

  6. Ramin kummitäti

    Moi kummipoika Rami ja Minna!

    Hyvä, kun pidätte meidät täällä kotimaa Suomessa melkein ajantasalla matkanne vaiheista. Mukavaa ja turvallista matkan jatkoa teille reissulaiset!
    Paljon terveisiä, kummitäti ja kaikki pojat

Kommentoi - Leave a Reply