Sasan Gir

 -Jos leijona ja tiikeri tappelis, niin kumpi voittais?

-No ei ne voi tapella, kun ne asuu eri puolilla Intiaa!

Miten tämän näköinen lintu voi selviytyä villissä luonnossa?

Girin metsä Gujaratissa on Aasian leijonan viimeinen asuinpaikka. Laji kävi sukupuuton partaalla 1900 -luvun alussa, mutta nykyään kansallispuistossa elää nelisen sataa isoa kissaa.

Lähtö Diulta venyi puolille päivin, tropiikin aurinko paahtoi lähes suoraan yläpuolelta. Mereltä käynyt tuulenvirekin loppui, kun käännyimme sisämaahan. Olimme varanneet Sasan Giristä telttamajoituksen täysihoidolla. Paikan päällä kuulimme, että edellisenä yönä yhdessä teltassa oli vieraillut leopardi… Lyhyen harkinnan jälkeen totesimme, että teltta on tukahduttavan kuuma, ja saimme tingattua huoneen samaan hintaan. Iltakävely metsänreunassa nosti odotukset kattoon – puolen tunnin lenkillä näimme viitisentoista kaurista ja monta riikinkukkoparvea.

Aamun ensimmäinen leijona.

Talonväki laittoi erinomaista ruokaa, mutta kielitaidossa olisi ollut parantamisen varaa. Halusimme aamukuudelta alkavalle safarille ja ja he kertoivat, että lupia täytyi olla hakemassa jo puoli viideltä. Syy jäi epäselväksi, mutta aamulla portilla oli jo kymmenkunta ukkoa jonottamassa – suurin osa kalliiden hotelleiden työntekijöitä. Safareita järjestetään kolme kertaa päivässä, ja jokaiselle pääsee vain rajoitettu määrä vieraita. Aikaisimmat safarit ovat halutuimpia. Ilma on viileä, eläimet aktiivisia ja aamuauringon valo kaunista. Luvat saatiin kuuden aikaan ja jeeppikolonna lähti kiertelemään metsäteitä. Ilmassa oli suuren leijonajahdin tuntua.

Kauriit juomassa

Pitkään ei tarvinnut ajaa, kun näimme ensimmäiset riikinkukot –  sitten kauriita, sambarhirviä, nilgauantilooppeja ja kohta vastaan rymisteli pahkasika. Suuntasimme padotulle lammelle, josta oppaamme Bali arveli leijonia löytyvän. Ja löytyihän niitä! Kaksi kissaa loikoili aamuauringossa parin sadan metrin päässä, ja kun loputkin rähmät karisivat silmistä, laskimme patovallin alapuolelta kaikkiaan viisi leijonaa. Isot pelikaanit oikoivat siipiään lammen rannalla ja vedessä köllötteli muutama krokotiili. Suureen ääneen kälättävä teiniporukka keskittyi kuvaamaan toisiaan.

Tirkistelyä leijonien makuuhuoneeseen

Jatkoimme matkaa, ja Balin täytyi hieman hoputtaa, kun halusimme kuvata apinoita, kauriita, kotkia ja riikinkukkoja. Puiston intialaiset vieraat olivat kiinnostuneita vain leijonista, ja päästimme monta jeeppiä ohi. Yhtäkkiä opas käski kuljettajaa pysähtymään ja meitä olemaan hiljaa. Hän oli nähnyt puronvarren pusikossa leopardin. Tuijotimme  pusikkoon lähes hengittämättä, kunnes pilkullinen otus vilahti oksien seassa ja katosi. Bali sanoi nähneensä leopardin edellisen kerran 20 päivää sitten.

Ryökäle… Sehän tulee kohti!

Muutaman kilometrin päässä kolme jeeppiä oli tukkinut tien. Leijonapari loikoili muutaman metrin päässä ja me tirkistelimme metsän kuninkaallisten makuuhuoneeseen. Vaikka Bali kertoi jo matkan alussa, etteivät leijonat välitä ihmisistä, oli tunnelma kaikkea muuta kuin rento.

Hetken päästä sen kun parani! Takaamme lähestyi yksinäinen naarasleijona, joka oli kuullut lemmenparin metelöinnin. Se löntysteli meitä kohti ja pysähtyi viidenkymmenen metrin päässä. Mitä se aikoi? Olivatko leijonat mustasukkaisia? Saivatko ne raivokohtauksia?

Hetken mietittyään se jatkoi matkaansa meitä kohti. Saiko leijonaa katsoa silmiin? Katsoin kameran läpi, kun se lähestyi. Selän takaa kuului eläimellisen seksin päätteeksi sellainen karjunta, että geeneihin kirjoitettu toimintaohje kertoi meidän olevan aivan väärässä paikassa. Mutta mihin mennä? Avojeeppi ei suojaa antanut, mutta opas oli oikeassa: leijona ei meistä välittänyt. Se ohitti meidät parin metrin päästä, käveli jeeppien välistä vilkaisemaan metelöijiä ja palasi tielle. Pariskuntakin tuli pusikosta poseeraamaan ja vetäytyi sitten varjoon. Yksinäinen naaras merkkasi läheisen puun ja jatkoi matkaansa, me seurasimme. Pyysin kuljettajaa pysähtymään parin kohdalla, mutta Bali sanoi sen olevan lian vaarallista.

Enkä pelkää ollenkaan…

Aasian leijonat ovat saalistajia, joille haaskat eivät kelpaa. Neljännes niiden ruokaympyrästä on kotieläimiä, mutta ihmiset ovat pitäneet sitä sopivana uhrauksena leijonille, koska saavat asua heidän maillaan. Alueen väkiluku ja leijonakanta kasvavat, joten kaikki eivät ole eä samaa mieltä.

Me olimme kiitollisia leijonille, kun saimme vierailla heidän metsässään, emmekä päätyneet päivälliseksi.

Safari Aasian leijonan kotimetsään, Sasan Gir, Intia
PARENTAL ADVISORY: Sisältää eläimellistä seksiä ja väkeviä ilmaisuja.