Sasan Giristä Agraan

Kuninkaallinen koulu, vanhoja tuttuja ja pakollinen nähtävyys

Rajkumarin pojilla riitti kyseltävää.

Intiassa moottoripyörällä pääsee piireihin. Gujaratilainen kaverimme Kumar oli Rajkotissa toimivan prinssien koulun entinen oppilas, Old boy. Hän vaati meitä vierailemaan koululla, lupasi ilmaisen majoituksen ja aikoi tulla itsekin pistäytymään. Rajkumar College on perustettu 143 vuotta sitten yhdelle oppilaalle, Rajkotin prinssille. Myöhemmin sisäoppilaitokseen otettiin muidenkin maharadžojen ja jalosukuisten poikia. Nykyään opiskelijoita on 1500, enimmäkseen rikkaiden liikemiesten poikia ja vuodesta 2001 lähtien myös tyttöjä.

Tanssit Udaipurissa

Lämmintä oli lähes neljäkymmentä kun saavuimme koululle. Vastaanottokomiteaan kuului rehtori ja pari opettajaa, joille teimme lyhyen selonteon reissustamme. Teen jälkeen siirryimme vierashuoneeseen virkistäytymään. Huone oli keskiverto hotellia parempi ja lounas tarjoiltiin vanhan ajan hienostuneisuudella. Olimme kuulema osa RKC:n perhettä. Ruuan jälkeen kerroimme tuleville mahtimiehille  matkamme vaiheista ja kypärän käytön tärkeydestä. Olo oli kuin tärkeämmällä väliportaan siirtomaaherralla.   Kumar ei päässyt tulemaan, mutta minä löysin itseni koulun entisten oppilaiden illanistujaisista maatilalta, jonka isäntä keräili eksoottisia kaloja, uhanalaisia lintuja ja kertoi omistavansa farmeja Sasan Girissä. Hän tiesi, että safarikierroksen leijonille syötetään leikattua lihaa ja oikeasti villit leijonat asuvat syvemmällä metsässä.

Hakan ja Sandan lähtevät Udaipurista. Muisteltavaa riitti ja uusia kokemuksia oli kertynyt.

Gujaratista otimme suunnan kohti Delhiä. Intiassa oli vierähtänyt jo pari kuukautta, viisumi alkoi vanheta, ja kotimatkan valmistelut painoivat päälle. Hakan ja Sandan, joiden kanssa ajoimme Iranissa ja Pakistanissa, olivat palanneet etelästä Rajasthaniin. Aikataulut sopivat hyvin yhteen, joten mekin pysähdyimme pariksi päiväksi Udaipuriin muistelemaan menneitä ja kertaamaan Intian kokemuksia. Kaupunki oli valmiiksi tuttu, joten suuria seikkailuja ei tarvinnut harrastaa. Joka iltanen rummutus ja torven töristely kiinnostivat sen verran, että kiipesimme majatalon katolle kurkkimaan naapurin kansantanssi-esitystä. Meno oli niin värikästä, että seuraavana iltana hankimme liput esitykseen.

Pushkarin lammessa pestään synnit pois

Turkkilaiset lähtivät Sawai Madhopuriin tiikerijahtiin, me Pushkariin. Udaipurin itäpuolella tie kierteli jyrkkiä rotkoja ja nousimme hieman korkeammalle. Helle helpotti vähäksi aikaa, mutta tie Puhskariin kulkee Ajmerin kaupungin läpi ja ruuhkassa vääntäminen sai taas hien pintaan. Pyhien kaupunkien välissä on jyrkkä vuori, jonka neulansilmämutkissa hiki ja kuumuus unohtuivat. Näillä seuduilla Brahma hutki paholaista lootuksen kukalla ja varisseen terälehden paikalle muodostui lampi, jossa ihmiset käyvät pesemässä syntinsä pois. Pyhä vesi näytti niin likaiselta, että ruumis tuskin olisi puhdistunut, joten tyydyimme hotellihuoneen suihkuun. Pyhässä kaupungissa ei tarjoilla alkoholia eikä liharuokia, mutta kannabis on sallittua – Shivan kunniaksi. Eurooppalaiset Shivan kannattajat löysivät Pushkarin jo kuusikymmentä luvulla ja siitä lähtien kaupunki on ollut tärkeä pyhiinvaelluskohde myös Lonely Planetiin ja muihin turistiraamattuihin uskoville.  

Taj Mahal – kehujen väärti

Vaikka “pakollisten” nähtävyyksien perässä juokseminen on vähän hölmöä, päätimme tehdä ketunlenkin Agraan. Taj Mahalia oli niin moni kehunut, että pitihän sitä käydä   katsomassa. Matkalla Minna huomasi tienvarsibaarin pihalla taukoa pitäneen moottoripyöräporukan. Pysähdymme kyselemään kuulumiset, ja selvisi, että miehiä oli ainakin Tanskasta, Saksasta, Englannista ja Hollannista. Porukkaa vetänyt intialainen opas järjesti reissuja vuokratuilla Enfieldeillä talvisin Rajasthaniin ja kesäisin Kashmiriin.   Kun odotukset eivät ole liian korkeat, niin yllättyy iloisesti. Aamuauringon loisteessa väriään vaihtava Taj Mahal oli upea ja Khan, puoliväkisin mukaamme ängennyt opas, tiesi paikat joista hienot Tajin kuvat on otettu. Kierroksen jälkeen istuimme hyvän tovin puistossa rakennusta ja ihmisiä katsellen. Taj Mahal oli kakkien kehujen arvoinen.

Vauhtia ja värejä Udaipurin museon sisäpihalla

Udaipurin linja-autossa on varmasti tunnelmaa

Pyhä kaksihäntäinen lehmä oli saapunut Pushkariin juhlimaan Shivan synttäreitä

Pushkarin lammessa pestään synnit pois

Enfieldit tauolla

Intiassa innostuu…

Taj Mahalin portti

Taj Mahal – kehujen väärti.

Joskus joku keksi ottaa näin hassun kuvan…

ja nyt kaikki haluavat samanlaisen…

…mutta kuvaajat ne vasta hassuja onkin!

Me ja Taj Mahal