Pirullinen ilmapallokauppias New Delhissä
Voihan viisumi!
Moottoritie Agrasta Delhiin ei ollut Intiaa. Se halkoi vehmasta intialaista maaseutua, mutta jos ei katsellut ympärilleen, olisi voinut kuvitella olevansa jossain Ranskan syrjäseudulla. Liikennettä oli vähän, tie sileä ja ohitukset tehtiin sivistyneesti keskikaistan puolelta. Noidassa, jossa maksutie loppui, autoja oli taas tien täydeltä, mutta matka New Delhin läpi Paharganjiin sujui ilman hampaiden kiristelyä – liikenne oli yllättävän sujuvaa. Netistä helposti löytynyt majatalo oli hankalampi paikallistaa reppugheton ahtaalta sivukujalta. Vajaan tunnin hikoilun jälkeen laukut olivat sisällä ja moottoripyörä lukitussa häkissä. Tohinan keskellä tapasimme ensimmäisen suomalaisen sitten Turkin Kappadokian! Minnaan iski puheripuli, mutta onneksi vastaanottaja oli savolainen.
Hanuman valvoo New Delhin liikennettä
Aamulla lähdimme hakemaan Kiinan viisumeita. Delhin metro aamuruuhkan aikaan oli hurja kokemus. Junat olivat uusia ja hiljaisia, mutta väkeä oli aivan liikaa! Rajiv Chowkin vaihtoasemalla päästimme pari junaa menemään, ennen kuin tohdimme tunkeutua väkijoukon mukana ovista sisään. Vaikka vaunu olisi tupaten täynnä, ihmisiä änkeää sisään niin kauan kuin ovet ovat auki. Poistuessa täytyy pitää kiirettä, ettei joudu sisään rynnivän väkijoukon mukana takaisin junaan. Kiina oli muuttanut viisumisääntöjään, eikä Delhin lähetystö suostunut myöntämään kuin kuukauden viisumeita kolmansien maiden kansalaisille. Pettymystä ei vähentänyt viisumikeskuksen virkailijan ylimielinen asenne.
Ruuhka-aika Vanhassa Delhissä
Sitten vuorossa oli moottoripyörän huolto. Hollantilaiset ja turkkilaiset kaverimme olivat kehuneet Kaulson Racingia, Etelä-Aasian ainoaa kisapyörien rakentamiseen ja virittämiseen erikoistunutta pajaa. Puitteet näyttivät luotettavilta, halli oli täynnä uusia kyykkyjä ja entisöityjä Vespoja. Kaulin veljekset kehuivat tekevänsä kaikkea muuta paitsi Bajajeja, Honda Heroja ja muita intialaisia peruspyöriä. Eturengasta Tenereen ei kuitenkaan löytynyt eivätkä omistajat juuri kuunnelleet asiakkaan toiveita.
Seuraava päivä meni tyhjää toimittaessa, Kazakhstanin lähetystö oli auki vain kolmena päivänä. Perjantaina saimme paperit sisään ja niitä luvattiin kysellä maanantaina. Se oli tietenkin liian optimistinen arvio, viisumit olivat valmiit seuraavan viikon keskiviikkona. Maksuohjeet netissä olivat viime vuosituhannelta, aivan kuin lähetystön kotisivutkin. Turhan ja hermoja venytelleen pankkireissun jälkeen saimme lähetystöstä päivitetyt maksutiedot ja keskiviikkoaamuna lähdimme noutamaan passejamme. Viisumit piti maksaa läheiseen pankkiin dollareilla. Pankki ei tietenkään vaihtanut rahaa… Viereinen pankki olisi vaihtanut, jos olisin ollut asiakas. Puolen kilometrin päästä löytyi Western Union, jossa valuutanvaihto viimein onnistui. Intialaisten pankkivirkailijoiden töykeys ja ylimielisyys sai jopa Kiinan viisumikeskuksen mölövin tuntumaan herrasmieheltä.
Hyvää holia!
Hyvää holia!
Täydellisen Delhi-turhautumisen kruunasi Minnan selkä, joka sanoi ‘naks’ ja mahatauti, joka iski molempiin. Holikin painoi päälle. Kevään juhlasta liikkui majataloissa ja netissä hurjia huhuja, eikä Delhiä pidetty parhaana paikkana holin juhlimiseen. Yhtenä päivänä törmäsin hotellin ulko-ovella moottoripyörän päältä nousevaan hikiseen mieheen. Uusiseelantilainen Bryn oli lähtenyt vanhalla GS -Bemarillaan reissuun samoihin aikoihin kuin me, kilometrejäkin oli kertynyt Australiasta saman verran.
Valmistauduimme holiin ostamalla vesipyssyt, värijauhetta ja olutta jääkaappiin. Holin aattona lapset heittelivät turisteja vesi-ilmapalloilla ja sivukujille oli rakennettu kuivatetuilla lehmänlantadonitseilla, kukilla ja värijauheella kuorrutettuja kokkoja. Sytytysajaksi meille kerrottiin 22.42. Illalla vanhemmat ja isovanhemmat kantoivat pikkulapsia keon ympäri. Seremoniamestari sytytti kellontarkasti tulen, mutta kokon poltto sai oudon käänteen, kun miehet rynnivät laulaen kiertämään nuotiota. He heittelivät kikherneenversoja liekkien päälle, nuotio kyti ja aukio täytyi savusta.Nautimme tunnelmasta ja karsinogeeneistä reilu puolen tunnin ajan, ja kun kokkoa ei saatu kunnolla palamaan, lähdimme nukkumaan.
Bryn in holi action!
Suurena päivänä Minna ei päässyt ylös sängystä, joten tunnelma ei ollut korkeimmillaan. Minä sain pari kourallista värijauhetta naamalle ja hyvän holin toivotukset heti hotellin ovella. Tytöt kaatoivat parvekkeilta värjättyä vettä kujalla kulkijoiden päälle ja Paharganjin pääkadulla oli täysi hulina päällä. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti ja iloisessa ilmapiirissä. Hurjat huhut vaatteiden repimisistä ja humalaisten riehumisesta eivät ainakaan tällä kertaa pitäneet paikkaansa. Parin tunnin jälkeen palasin huoneeseen hengähtämään ja kertomaan Minnalle näkemästäni. Kun palasin takaisin kadulle kaikki oli ohi. Holi oli loppunut kahdelta ja ihmiset olivat menneet pesulle.
Kaikkiaan Delhissä venyttiin 18 päivää. Rengasta ei löytynyt ja Kiinan viisumi jäi saamatta. Intian viisumia ei pystynyt jatkamaan, eikä kuukauden venyminen vaaleihin valmistautuvassa Pakistanissa kiehtonut, joten päätimme jatkaa matkaamme Nepaliin.
