Isolle tielle
Takapihan krikettimatsi Islamabadissa.
Sukkurista pääsimme liikkeelle hyvissä ajoin. Seurasimme mopolla ajavaa saattajaa valtatien risteykseen, jossa hyvästelimme turkkilaiset ja hollantilaiset. He lähtivät pohjoiseen kohti Lahorea ja Intiaa, me etelään kohti Karachia. Nelikaistaisella valtatiellä koimme vauhdin hurmaa, kunnes poliisit pysäyttivät ja alkoivat järjestellä saattajia… Annoimme puhelinnumeron ja seurasimme Suzukin minipakettiautoa. Turhautti, kun saattajat olivat vielä riesana vaikka vaarallisemmilla alueilla heitä ei juuri näkynyt. Kun saattoauto vaihtui mopoon, kiristimme kaasuvaijeria ja jätimme mopomiehet taaksemme. Isoveli valvoi soittamalla noin sata kertaa päivän aikana. Saattajista huolimatta ehdimme Hyderabadiin ennen auringonlaskua ja seuraavana aamuna saimme ajaa rauhassa Karachiin.
Tiilikuorma Rawalpindissä.
Viisumin vonkailua
Intia on ulkoistanut viisumianomusten käsittelyn kuriirifirmalle, jolla on toimistoja useassa Pakistanin kaupungissa. Aioimme anoa Intian viisumia Karachissa, mutta uskoimme, kun meille vakuutettiin, että viisumin saa varmemmin ja paljon nopeammin suoraan lähetystöstä. Joulukin painoi päälle, joten ostin lentoliput Islamabadiin. Myöhemmin selvisi, että lähetystö oli lopettanut viisumianomusten vastaanoton pari viikkoa aikaisemmin ja jouduimme asioimaan pääkaupungissakin kuriiripalvelun kanssa.
Kultakalakauppias Rawalpindissä.
Liput oli kuitenkin ostettu, kone lähti ja me sen mukana. Tenere jäi Karachin aurinkoon lomailemaan ja pääkaupungin koleassa (jouluaatto-)aamussa jätimme viisumihakemukset sisään. Islamabad on Pakistanin Espoo, kaupunki ilman historiaa ja keskustaa. Kansallispuistokin löytyy ihan vierestä. Islamabad rakennettiin kuusikymmentäluvulla pääkaupungiksi ja vanhimmat alueet ovat päässeet jo pahasti rapistumaan. Vietimme joulua syöden, lukien ja vetelehtien. Teimme kävelyretkiä ja pitkästyimme.
Uudenvuoden aattona viisumitoimistosta soitettiin, että voimme noutaa passimme. Passit saatiin, mutta viisumeja ei. Lähetystö vaati viisumianomusten lisäksi kirjeen, jossa selvitimme, miksemme hakeneet viisumeita Suomesta. Hakemuksessa kysyttiin kaikki mahdolliset yhteystiedot, mutta lähetystö ei tietenkään voinut pyytää kirjettä, vaan lähetti passin ja hakemuksen bumerangina takaisin. Uutta vuotta juhlimme apeissa tunnelmissa hotellihuoneessa. Paikallinen tapa ampua rakettien sijasta rynnäkkökiväärillä ilmaan ei houkuttanut ulkoilemaan luotisateeseen.
Suuruudenhullu laivanupotuspeli.
Seuraavana päivänä ajoimme taksilla lähetystölle papereiden kanssa. Halusimme varmuuden, että kaikki tarvittavat paperit ovat mukana, kun lähetämme hakemukset uudestaan. Tympääntyneet virkamiehet vakuuttivat kaiken olevan kunnossa, mutta eivät suostuneet ottamaan papereita käsittelyyn. Palasimme lähtöruutuun ja jätimme paperit uudestaan viisumitoimistoon.
Islamabad on Pakistanin mittakaavassa rauhallinen ja hiljainen. Pääkaupungissa pysähdytään punaisiin liikennevaloihin ja pukeudutaan kauluspaitaan. Siellä missä ruutukaavan loppuu alkaa Rawalpindi, meluisa, värikäs ja likainen vanha intialainen kaupunki, jossa moporiksat hallitsevat katuja, basaarit kuhisevat väkeä, transvestiitit härnäävät miehiä ja kerjäläiset yrittävät saada elantonsa. Polion runtelemat haalaavat itseään käsillä pitkin katuja ja Taliban tappaa rokotuskampanjan työntekijöitä, joita se syyttää lännen kanssa vehkeilystä.
Radanlakaisija Rawalpindin asemalla.
Ostimme kangasta ja teetimme räätälillä Minnalle kameez -mekon ja minulle paidan. Työ maksoi saman verran, kuin iso pizza trendikkäässä kahvilassa. Räätälit tuskin syövät pizzaa. Viisumit valmistuivat lopulta ja kävimme vielä samoilla tulilla kyselemässä Kiinan viisumia, mutta se myönnetään vain kolmeksi kuukaudeksi, kuten Intian viisumikin ja olisi siis vanhentunut ennen kuin sitä olisi päästy käyttämään.
Kahdeksantoista päivän mittaiseksi venyneeltä Islamabadin reissulta palasimme junalla Karachiin. Kahdenkymmenen yhdeksän tunnin matkalla ehdimme katsella Punjabin riisi- ja sokeriruokopeltoja, vesipuhveleita ja puseroihin puettuja vuohia, polttoaineena käytettävien puhvelin sontakakkujen valmistusta ja kuivatusta sekä Sindhin autiomaata. Tapoimme muutamia luteita sanomalehdellä ja aikaa laivanupotuspeliä pelaamalla.
Islamabad taxi from Easy Rider on Vimeo.
