Turkista Teheraniin

Posted by on 27/11/2012

 Kulttuurishokkeja ja niistä toipumista

Sillan rauniot Pohjois-Iranissa

Sillan rauniot Pohjois-Iranissa

Vuoristo jatkui Iranin puolella ainakin yhtä komeana kuin Turkissa. Harvat kylät oli rakennettu savitiilistä ja talojen katoille oli kerätty valtavat heinäsuovat. Ajoimme pitkiä matkoja tietyömaalla eikä muuta liikennettä juuri ollut. Ensimmäinen kaupunki oli Khoy, johon saavuimme iltapäivällä. Asetuimme taloksi rumaan loistohotellin ja tienvarsimotellin risteytykseen. Ensimmäinen kummastuksen aihe oli raha. Virkailija sanoi huoneen maksavan naurettavat 70 000, mutta kun laskin rahat tiskiin, eivät ne riittäneet mihinkään, vaan huoneesta piti maksaa 700 000 eli 25 euroa. Rahayksikkö on rial, mutta kaikki hinnat ilmoitetaan tumeneina, kymmeninä rialeina, vaikka järkevämpää olisi pudottaa vielä enemmän nollia pois ja ilmoittaa hinnat tuhansina rialeina. Rahan arvo laskee hurjaa vauhtia, ja rialeita saa eurolla aina enemmän, kuin edellisellä vaihtokerralla.  

Teheranin 435 metriä korkea Milad-torni pilkistää savusumun keskeltä

Teheranin 435 metriä korkea Milad-torni pilkistää savusumun keskeltä

Kun katseli hotellihuoneen ikkunasta alhaalla olevaa liikenneympyrää, tuli parissa minuutissa selväksi, ettei risteyksessä ollut mitään yksiselitteisiä väistämissääntöjä. Välillä ympyrässä olija väisti, toisinaan ympyrään tulija. Joskus pysähtymään joutui mopo, seuraavalla kerralla henkilöauto tai rekka.  Khoy ei ole mikään turistirysä edes Iranin mittakaavassa. Illalla hotellin respasta soitettiin ja pyydettiin käymään alhaalla. Neuvotteluhuoneessa odotti hotellin johto ja kaupungin virallinen turistiopas. Delgaatiota kiinnosti tietää, miten rajanylitys sujui, ja haluaisimmeko tutustua basaariin ja muihin nähtävyyksiin. Höyhensaari tuntui houkuttelevammalta kohteelta ja kieltäydyimme retkestä. Aamulla kun kyselin passeja, kielitaidoton virkailija viittoi odottamaan hetken ja hävisi. Hän oli painellut huoneeseen, ruennut pakkaamaan tavaroita ja komennellut säikähtänyttä Minnaa. Aikansa huoneessa touhuttuaan hän oli kai huomannut ettemme olleet vielä lähtövalmiita ja palasi tiskilleen. Kävi selväksi, että passeja ei kannata kysellä ennen avainten luovutusta ja lopputarkastusta.  

Parin päivän päästä yövyimme Buein Zahrassa Teheranin lähettyvillä. Kaupungissa ei ollut hotellia, mutta pieni törkyinen matkustajakoti, mosaferkhunehs, löytyi. Pyörä lukittiin yöksi sisälle toimistoon ja poliisi saapui paikalle kirjaamaan tiedot passeista. Annoin passit ja lähdin perässä toimistoon, jossa toinen poliisi oli omin lupineen avaamassa kangaslaukkua pyörästä. Otin passit pöydältä ja pistin laukun kiinni. Hölmistynyt poliisi vaati passeja takaisin kopioitavaksi. Sanoin lähteväni mukaan ja hetken neuvottelun jälkeen ajoimme yhdellä mopolla kahden poliisin kanssa asemalle kopiointihommiin.

 

Minna maastoutuu Golestanin palatsiin

Minna maastoutuu Golestanin palatsiin

Iranin liikenne on ehdottomasti lysteintä tähänastisista. Eräs ”jamesdean” hurjasteli moottoripyörällä yhdeksää kymppiä jalat samalla puolen tankkia ja tupakka vasemmassa kädessä! Moottoritiellä iranilainen vieraanvaraisuus tuntui turhan yltäkylläiseltä, kun rinnalle kiilaavan auton ikkunasta tyrkytettiin appelsiineja! Mutta Teheran ruuhka-aikaan on omaa luokkaansa. Mopoilijat ohittavat ruuhkat ajamalla jalkakäytävillä, kolmelle samaan suuntaan menevälle kaistalle mahtuu helposti neljä ja puoli autoa. On ihme, ettemme nähneet yhtään onnettomuutta parilla taksimatkalla keskustan läpi.  

 

Golestanin peilisalin loistoa

Golestanin peilisalin loistoa

Ulkomaalaiset ovat Iranissa suuri kummastuksen aihe. Aikuiset miehet saattavat tervehtiä kadulla englanniksi, ja jatkaa matkaansa ujosti hihittäen. Kaikki haluavat treenata kielitaitoaan ja eikä juttukavereista ole pulaa. Iranilaisten vieraanvaraisuus on hämmentävää. Kadulla moottoripyörää ihmettelemään pysähtynyt nuorimies kipaisi kioskiin palasi takaisin limsapullojen kanssa. Kohteliaisuusetiketti on monimutkainen. Jos esimerkiksi ihailet jonkun kaunista korua, hän voi luvata sen sinulle lahjaksi. Tarjouksesta tulee kieltäytyä kolmesti, jolloin molemmat voivat säilyttää kasvonsa.

Vaikka majoitus ei paljon maksa, sohvasurffaamalla pääsee kiinni tavallisten ihmisten elämään määräyksiä ja rajoituksia täynnä olevassa yhteiskunnassa. Asuimme Pohjois-Teheranissa Elahen ja Mohammadin vieraina neljä päivää. Söimme iranilaisia herkkuja ja paistoimme lättyjä, tutustuimme nähtävyyksiin ja ystävystyimme. Kun lähdimme jatkamaan matkaa – Iran, sen ihmiset ja tavat tuntuivat paljon tutummilta.

Elahe ja maalaukset

Elahe ja maalaukset

 

3 Responses to Turkista Teheraniin

  1. JattaA

    Kovin mielenkiintoisia kokemuksia teille karttuu! Onko Elahe taiteilija?
    Pakkashuuruiset (-11,5, ei lunta) terveiset, toivottavastie siellä tarkenee!

  2. Timppa

    Heippa,

    Upeaa reissua olette tekemässä – toiset ne vaan uskaltaa ja toiset vaan puhuu, että sitten joskus….
    Todella hienot websivut kuvat ja päivitykset!

    Terveiset myös reissun päältä – olen offroad enduroreiteillä pohjoisessa Vietnamissa Hanoin ja Sapan välillä.
    Säät ovat sateisia ja mutakylpyjä joutuu ottamaan.

    Ei muuta kuin turvallistaja antoisaa matkaa!

    En nyt liitä kuvia kun tuo yhteys on huono…

    Terveisin

    Timppa (64) motto: old bikers never die – they just vanish into sunset…

  3. Rami

    Kyllä, taiteilijan kanssa oltiin tekemisissä! Työhuone oli hakusessa ja taulut isossa kasassa kelarissa.

Kommentoi - Leave a Reply