WANTED: Boletus edulis!

Posted by on 13/10/2012

 

 Makunystyihini on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen metsien ehdoton, suussa sulava sulotar – tatti. Reilun kahdeksan vuoden ajan olen rymynnyt metsissä heinäkuun lopulta aina myöhäiseen marraskuuhun niska körmyssä, otsa kurtussa sekä silmät saaliinhimosta kiiluen. Tattihimo on tullut jäädäkseen.

Ingalssin Laura vai sienihullu turisti?

Ingalssin Laura vai sienihullu turisti?

 

Tänä vuonna sienestysvouhotus katkaisi mukavasti reissuaikataulustressiä, mutten arvannut vouhkan jatkuvan enää reissun päällä. Karljohanien Ruotsista päästyä nautin Liettuassa ehkä parasta kanttarellikastiketta ikinä. Luultavasti siitä seonneena kirmasin täydessä ajovarustuksessa preerialle; todisteita sienistä, etenkin tateista löytyi poimijoiden määrästä aina peijaismaisiin sienenperkauspaikkoihin – sieniä, TATTEJA on esimerkiksi Kuurin Kynkään ideaalimaastoissa valtavasti.

 

 

 

Suomalaiset tuntevat hyvin metsiensä aarteet, mutta mielestäni tatti ei ole arvoisellaan jalustalla. Muualla tattia osataan hyödyntää elintarvikebisneksessä paremmin kuin meillä. Mini-Venäjällä, kuten muuallakin Balkanin alueella sientä käytetään tuttuun tapaan kastikkeissa ja piiraissa, mutta eritoten keitoissa. Tateista saavat myös mausteen erilaiset sipsit ja krutongit sekä levitteet, kuivattuja tatteja löytyy kylmäosastolta siinä missä meillä lauantaimakkaraa.

Herkkueväitä saa matkaan venäläisiltä huoltoasemiltakin.

Herkkueväitä saa matkaan venäläisiltä huoltoasemiltakin.

 

Puolassa kurkottelin kaulaa metsän laitaan pysäköityjen autojen takaluukkuihin; ne pullistelivat tateista, ja NIMENOMAAN tateista. Krakovassa hyökkäsin torille tutustumaan eri tattilajeihin ja tapasin monta monituista uutuutta; mikä määrä, mikä kirjo! Hostellilla peratessani reilun puolen kilon tattisaalista totesin samassa kyydissä olevan ainakin viittä eri herkkutattilajiketta. Vaikkei se mitään perkaamista ollut – ei madon matoa! Vauhkoonnuttavaa! Onneksi väsäämämme tattipasta tainnutti pahimman hypetyksen.

 

"Otetaan näitä pari kiloo, PLIIS!?"

“Otetaan näitä pari kiloo, PLIIS!?”

 

 

Slovakialaisessa vuoristokylässä metsäänrynnistyshimoa hillitsi puistonvartioiden ja asukkaiden ottamat kuvat paikallisista alkuasukkaista – karhujen kanssa en lähde sienistä nahistelemaan. Bosniassa puolestaan himo tyrehtyi täysin miinavaara -plakaatteihin. Hieman dramaattista oli kuitenkin havaita, että sinnikkäitä sienestäjiä ei edes miinat hidasta, siellä täällä metsätien varsilla sienikauppaa hierottiin. Köyhillä alueilla ympäri Balkanin niemimaata keräilytalous on edelleen arvossaan, vaikka henkensä kaupalla.

Makedoniassa olen tyytynyt nyrpistellen herkkusieniin, täällä ”villisieni”sesonki ei ole vielä alkanut. Päivän patikkaretkellä kuitenkin törmäsin yhteen hehkeään kaveriin. Hello georgeous, make my dinner..?

 

Ihastuminen patikkaretkellä.

Ihastuminen patikkaretkellä.

 

Missä mato luuraa? Hah! Ei missään!

Missä mato luuraa? Hah! Ei missään!

2 Responses to WANTED: Boletus edulis!

  1. Ramin Marja-serkku

    Oot, Minna, niin oikeassa! Sieniruoat ovat aivan herkkua! Namskis! Missä ootte nyt? Millainen reittisuunnitelma teillä on seuraavaksi? Turvallisia kilometrejä toivotellen, Marja 🙂

  2. JattaA

    Siellä vielä tatti kukkii, täällä jo pakkasta viime yönä! Kaamosvalotkin on jo esillä.

Kommentoi - Leave a Reply