Easy Rider?

 

Moottoripyörällä Intiaan – ja takaisin

Syksyllä 2012 vuokrasimme asuntomme, pakkasimme laukkumme ja otimme suunnaksi Shangri-Lan. Matkaa teimme maita myöten moottoripyörällä.

Tie vei meidät halki itäisen Euroopan Istanbuliin. Nautimme viimeisistä kesäpäivistä Anatolian ylängöllä ja palelimme Iranin vuorilla. Sohvasurffasimme ja tutustuimme huimiin seikkailijoihin. Kävimme pitkäveteisiä paperisotia ja pelkäsimme Pakistanin rajaseuduilla.

Neljän kuukauden matkanteon jälkeen pistimme moottoripyörän parkkiin Diun saarella, Arabian meren rannalla, Intiassa. Lepohetken jälkeen palasimme arkeen ja otimme vastaan kaiken mitä Pohjois-Intialla oli tarjottavana. Kuumaa asvalttia, holtittomia ohituksia, pölyä, byrokratiaa ja suolistoloisia. Tutustuimme outoihin uskomuksiin, vierailimme ikivanhoissa kaupungeissa, tuijotimme leijonaa silmästä silmään ja juhlimme holia – kevään ja värien juhlaa.

Jatkoimme matkaamme Nepaliin, Himalajan juurille ja lumien sulettua ylitimme vuoret Karakorumin valtatiellä 4700 metrin korkeudessa. Ostimme kiinalaisen ajokortin ja rekisterikilvet, näimme vastasyntyneiden varsojen koikkelehtivan Tienshanin vuorilla ja unikkojen kukkivan Kirgisiassa. Ratsastimme päiväkausia Kazakstanin rannattomalla arolla ja nautimme Venäjän baikkerien vieraanvaraisuudesta.

Aikaa kului kahdeksan ja puoli kuukautta ja kilometrejä Teneren mittariin kertyi 28 500.

 

Löytyikö Shangri-La?

-Kyllä, monta kertaa. Se oli Krakovalaisen hostellin keittiössä, mutkaisella tiellä Durmitorin kansallispuistossa Montenegrossa, turkkilaisen moottoripyöräkorjaamon takahuoneessa, Diun autiolla rannalla, Rakaposhin juurella Hunzan laaksossa ja saunan lauteilla parikkalalaisen järven rannalla, kun loppusuora jo häämötti – ja monessa muussa paikassa

Kaikesta tästä ja paljon muustakin löytyy tarinaa ja kuvia matkablogistamme.

Terveisin,

Minna ja Rami

Gujaratin kielinen lehtileike

Moottoripyörällä Intiaan – ja takaisin

 

 

Follow us in Facebook

Follow us in Facebook