Sarajevosta Pristinaan

Arjan, 6 vuotta, tuleva motoristi

Sarajevossa kolmen tunnin opastettu retki kaupungin lähihistoriaan veti mietteet sen verran vakaviksi, ettei lauantai-illan huuma tarttunut. Nousimme ratsaille ja jatkoimme matkaa kohti Montenegroa. Itä-Bosnian tiet mutkittelivat avoimemmassa maastossa kuin Sarajevon pohjoispuoliset. Gorazdesta lähdettiin nousemaan havumetsien keskellä kohti Montenegron rajaa, jonne saavuimme auringonlaskun aikaan. Pienellä raja-asemalla ei paljon liikennettä ollut ja ylitys kävi sukkelasti. Plevljaan saavuimme pilkkopimeässä. Majoitus löytyi helposti, mutta pimeän takia näkemättä jääneet maisemat jäivät vähän kaivelemaan.

Tara-joki Montenegrossa

Mustat Vuoret, Crna Gora tai Montenegro – pieni maa kuin se kuuluisa gallialainen kylä – säilytti itsenäisyytensä vuosisatoja Osmani-valtakunnan ympäröimänä. Suurin ansio kuuluu varmasti vaikeakulkuisille vuorille. Plevljasta laskettelimme alas kohti Durmitorin kansallispuistoa ja Tara-joen kanjonia, jossa niskalihakset ovat koetuksella, kun mykistävää maisemaa on joka puolella. Jätimme Montenegron upean rannikon väliin ja käännyimme Mojkovacissa itään ja takaisin vuorille.

Pristinan Bill Clinton bulevardi ruuhka-aikaan

Asuin kymmenen vuotta sitten puolen kilometrin päässä Kosovon pääkaupungin keskustasta, mutta säännöt kielsivät kaupungilla kuljailun. Niinpä ajatuksena oli nyt tutustua Pristinan yöhön. Lähtö oli kuitenkin aamulla venynyt turhan myöhään ja kilometrit vuorilla ovat hitaita. Laskeuduimme Kosovon laaksoon illan hämärtyessä, enkä uskonut Kosovon liikennekulttuurin kehittyneen merkittävästi vuosikymmenessä, joten jäimme yöksi Pejeen (serbiaksi Peciin, kartoissa on nykyään albaniankieliset nimet). Maantiellä meno oli yhtä villiä kuin viimeksikin. Pejen yössä hurjinta olivat sähköautoilla puistossa kurvailevat pikkulapset!

Mad Max

Pristinasta Albanian Dürresiin johtava moottoritie alkaa kolmisenkymmentä kilomeriä ennen kaupunkia ja on rakennettu vanhan tien päälle. Väkisinkin tuli mieleen, että joku on vetänyt tierahoja omiin taskuihinsa, kun talojen portaat ja kauppojen pihat jatkuivat suoraan reunaviivasta, niin kuin vanhantien aikaankin. Ramppeja tai kääntöpaikkoja ei turhan tiheään ollut ja kaikki paikallinen liikenne polkupyöristä ”Mad Maxeihin” kulki moottoritiellä.

Vain portti ja varusvaraston kyltti muistuttivat suomalaisten toiminnasta Lipljanissa.

Pristinassa tuhlattiin viimeiset eurot kebabiin, ja käytiin katsastamassa, että vanhan asuinpaikan tilalla Murphy Linesissä oli pidetty toria jo vuosikausia. Lipjanissa pysähdyttiin vielä toteamaan, että cd-kaupat olivat pistäneet ovet kiinni, ja ainoat asia, joka muistutti suomalaisten toiminnasta alueella oli varusvaraston kyltti.

Pristinan kirjasto