Torugartin solasta Bishkekiin

Posted by on 09/06/2013

 

Pitkä tie Kirgisian arolla

Pitkä tie Kirgisian arolla

Kirgisia

Kiinan rajan jälkeen edessä avautui pyöreiden vuorten ympäröimä laakso, jonka pohjalla soratie vei kohti Kirgisian raja-asemaa. Portilla oli muutama rekka ja yksi henkilöauto jonottamassa. Kirgiisit kai saavat erikoisluvan Kiinassa ajamiseen.

 Kirgisian rajavartija tarkisti rekisteriotteen ja leimasi passit, ei tarvittu viisumeita eikä Carneteja. Matka jatkui ja tie pölisi. Vasemmalla kohosivat lumiset vuoret, oikealla aukeni jäätynyt järvi. Ajoimme pitkiä suoria ja näimme suuren jakkilauman. Kun pidimme taukoa, arolta saapui ratsastaja – jakkipaimen kahden koiransa kanssa. Hän pysähtyi, kyseli jakkilaumastaan, poltti tupakan ja jatkoi matkaansa.

 

Kiinan keisaritkin himoitsivat lännen taivaallisia sotaratsuja

Kiinan keisaritkin himoitsivat lännen taivaallisia sotaratsuja

Soralla rymistelyä kesti yhtä pitkästi kuin rajavyöhykettäkin, yli 50 kilometriä. Sitten esiteltiin taas passeja ja päästiin kiinalaisten rakentamalle asvaltille. Ympäröivässä laaksossa laidunsi vapaana kymmeniä hevoslaumoja, joiden mukana vastasyntyneet varsat koikkelehtivat haparoivilla jaloillaan. Pysähdyimme tarjoamaan apua renkaanvaihtopuuhissa olleelle ranskalaispariskunnalle. Rene oli kiertänyt Keski-Aasiaa ennenkin matkailumaasturillaan, ja kertoi, ettei Issyk-Kul järven itäpuolelta päässyt Kazakstaniin. Niinpä päätimme jatkaa Bishkekiä kohti.

 

Paimenet ajavat lammaslaumaa karjamarkkinoille

Paimenet ajavat lammaslaumaa karjamarkkinoille

Odotukset Narynin majoitustarjonnan suhteen eivät olleet korkeat, mutta neuvostolainen hotellikolossi alitti nekin. Navigaattorin mukaan se ei ollut kylän ainoa, joten jatkoimme etsimistä. Se kannatti, Kafe Ulan oli oikea helmi. Alhaalla ravintolassa sai hyvää ruokaa, yläkerrasta löytyivät isännän luonnonkivillä, juurakoilla ja oksilla koristelemat huoneet. Läksiäislahjaksi saimme kamchan, kirgisialaisen ratsupiiskan, jolla saimme seudun hurjat paimenkoirat nuhteeseen.

 

Asentaja tuli hakemaan slovakialaisen Vladimirin Uralin huoltoon

Asentaja tuli hakemaan slovakialaisen Vladimirin Uralin huoltoon

 

 

Narynin ja Balykchyn välisellä tiellä kiipesimme viimeisen kerran lumirajan lähelle. Mutkia riitti, mutta saviseen vuorenrinteeseen puskutraktorilla jyrsitty ura ei houkutellut kanttailemaan. Paimenet olivat pystyttäneet jurttansa tuoneet lammaslaumansa ylös.

 Illalla saavuimme Issyk-Kul -järvelle. Hotellin pihalla Minna huomasi, että takarengas oli lintassa. Olimme ajaneet toisen kerran naulaan (ensimmäinen Nepalissa ei mennyt läpi). Irrotin renkaan ja hotellin isäntä käytti meitä korjaamolla. Illemmalla Balykchyn parhaassa ravintolassa tunnelma oli korkealla – bändi soitti, iloinen seurue juhli häitä ja toinen, jurompi, suvun päämiehen syntymäpäiviä. Sillisalaatti ja suolakurkut lievittivät Minnan orastavaa koti-ikävää.

 

 

Kansallissankari Manas suihkussa

Kansallissankari Manas suihkussa

Pääkaupunkiin

Tienšanin taivaalliset vuoret kohosivat lumihuippuisina tien eteläpuolella, kun jatkoimme kohti, Bishkekiä. Oli kevät jo kolmatta kertaa, mutta toisin kuin Pohjois-Pakistanissa ja Kashgarissa, se muuttui kesäksi, kun saavuimme Bishkekiin. Kirgisian pääkaupungissa oli eurooppalainen tunnelma. Ihmiset viettivät ensimmäisiä kesäpäiviä puistoissa ja ravintoloiden terasseilta sai kaljaa! Bishkekissä ei ole mitään suuria nähtävyyksiä, mutta viisumivapauden ansiosta se on Keski-Aasian matkaajien pakollinen pysäkki, jossa odotellaan viisumeita ja lupia hankalempiin ”Staneihin”. Nykyajan Silkkitien vaeltajat vaihtavat kokemuksiaan ja kertovat huimista suunnitelmistaan Bishkekin muutamassa hostellissa ja pubissa. Huimia kokemuksia löytyi huvipuistosta, jonka Neuvosto-aikaisiin kieputtimiin pääsi alle viidelläkymmenellä sentillä. Koneiden kunnon miettiminen antoi lisämaustetta pyöritykseen.

 Kolmen päivän levon ja pyörän huollon jälkeen maantie odotti taas. Kaksi maata, Kazakhstan ja Venäjä, oli enää jäljellä ja ajatukset alkoivat olla jo Koti-Suomessa.

 

P.S. Viimeiset 5500 kilometriä tultiin sellaista haipakkaa, etteivät blogipäivitykset pysyneet tahdissa mukana. Nyt nautimme Suomen kesästä ja kerromme loppumatkan vaiheista mahdollisimman pian.

 


Näytä suurempi kartta

3 Responses to Torugartin solasta Bishkekiin

  1. JattaA

    Nyt kun olette kotona: kiitos mahtavasta maantieteen ja eri kulttuureiden oppikurssista! Melkein kuin olisi itsekin pikkuisen reissannut:-)!

  2. kimmo reissaa

    Olipa teillä reissu!

  3. Rami

    Olihan se aikamoinen 🙂

    Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea ja kommentoida!

Kommentoi - Leave a Reply