Ankarasta Adiyamaniin

 Kappadokian kauneutta ja katastrofin aineksia

Pehmeä kivi on rapautut ja asukkaat ovat joutuneet hylkäämään kiven sisään kaiverretun kerrostalon. Cavusin, Kappadokia

Kun kerroin Istanbulissa matkasuunnitelmistamme Kappadokiasta kotoisin olevalle myyjälle, tämä varoitteli, että Kappadokia on muuttunut kymmenen vuodessa turistirysäksi. Saavuimme Göremeen lauantaina ja kylä oli tupaten täynnä pitkää viikonloppua viettäviä turkkilaisia. Kohtuuhintaisia majapaikkoja ei löytynyt kiven alta, vaan jouduimme tyytymään maanpäälliseen asumukseen. Göremessä vesi on kaivertanut kalliosta sokeritopan muotoisia kivipaasia, joiden sisään ihmiset ovat kaivertaneet asumuksensa. Sunnuntaina pääsimme muuttamaan kiven sisään.   Vaikka rakentaminen on ollut villiä ja neonvalot vilkkuvat pääkadulla, ei kylä ole ihan Disneylandiksi vielä muuttunut. Ja turistit ovat onneksi laiskoja – he parveilevat ulkomuseossa ja rälläävät mönkijöillä, mutta aivan kylän laidalta alkaa patikkapolkuja, joilla ei ole ruuhkaa ja maisemat ovat päätä huimaavat.  

Pyöräretkelle rakkauden laaksoon ei kannata lähteä Uchisarista. Pyöriä piti kantaa puolet matkasta.

Neljä päivää kävelyä ja polkupyöräilyä, reilut 500 valokuvaa ja iltanuotiotarinat Thaimaasta Hollantiin minipakettiautolla matkaavien Joostin ja Benzin kanssa veivät voimat niin, että 150 kilometrin päässä Göksunissa uni tuli jo viiden jälkeen.  Taurus -vuorilla käytiin 2200 metrissä. Maisemat, talot ja tietyömaa toivat mieleen Albanian, vaikka samanlaista enduroa ei päästy ajamaan. Nemrut vuorella noustiin vielä korkeammalle hurjan jyrkkää mäkeä kummastelemaan parituhatta vuotta vanhoja kivipäitä.

Nemrutin kivipäät

Takaisin tullessa vilkutimme käsiään huitovalle majatalon isännälle ja koululaisille. Sitten Minna huusi, että pysäytä, takapuoli palaa! Olimme karauttaneet kylän läpi tuli perseen alla… Liekit löivät istuimen alta kun yritimme taputella niitä sammuksiin. Saimme keploteltua takalaukun irti ja sammutettua palavat muovinriekaleet takarenkaan päältä, mutta tuli tuntui vievän voiton. Majatalon isäntä ajoi autolla paikalle, hutki liekkejä takillaan ja jatkoi hakemaan vettä, jolla roihu saatiin taltutettua.

Tunnemyrky tulimyrskyn jälkeen

Vaikka kuvittelisi, ettei moottoripyörässä paljon palamista ole, tuli leviää hallitsemattomaksi pelottavan nopeasti! Saimme kyydin majatalolle kaivurin kauhassa. Pitelin palanutta pyörää pystyssä ja vilkutin koululaisille toistamiseen. Kylältä oli sähköt poikki, eikä netti toiminut. Pää tuntui yhtä kiviseltä kuin Nemrut-vuoren patsailla.  Tulipalo saatiin kuitenkin sammumaan ennen kuin mitään korvaamatonta ehti tuhoutua ja Yamahan huolto löytyi vajaan sadan kilometrin päästä Adiyamanista. Pyörä kuljetettiin lauantaina pakettiautolla pajalle, mutta osia päästiin tilaamaan vasta maanantai aamuna. Lähes kaikki löytyi Istanbulista ja korjaamon henkilökunta majoitti meidät kotiinsa! Viikon ajan tutustuimme moottoripyöräkorjaamon arkeen, joimme ämpärillisen teetä, kieltäydyimme toisesta ämpärillisestä. Tunnelma oli melko haikea, kun pyörä oli perjantaina valmis ja matka jatkui.

Takaisin tielle!
Eda, Yunus, Metin, Serhat, Murat and all the friends in Adiyaman:
Çok tesekkür ederim!