Bamista Pakistaniin

Kun on tarpeeksi taivastellut hienoja rakennuksia, outoja tapoja, vanhoja kiviä ja käsityöläisten sekä kauppamiesten taidonnäytteitä, tulee tarve tehdä tavallisia asioita – laittaa ruokaa, tapella moottoripyörän renkaiden kanssa ja tonkia autokorjaamon roskiksia.

Tahdonlujuus korvasi taidon puutteen ja uusi takarengas antautui.

 Saavuimme Bamiin jo pari päivää ennen kuin olimme sopineet tapaavamme turkkilaiset. Majatalon parkkipaikalla seisoi kaksi hollantilasta moottoripyörää ja pihalta löytyi pariskunta, jonka näimme ohimennen Shirazissa. Marlieke ja Paul olivat myös matkalla Intiaan ja päätimme ylittää Pakistanin rajan ja Balochistanin aavikon yhdessä. Iltapäivällä treenasimme Paulin kanssa renkaanvaihtoa ja uusi takakumi saatiin kuin saatiinkin väänneltyä vanteelle. Minna ja Marlieke laittoivat sillä välin pastaa tomaattikastikkeessa. Toisen Yamahan rengas kiikutettiin myöhemmin ammattilaisen käsittelyyn.

Valmistauduimme tulevaan autiomaan ylitykseen. Ostimme ruokaa, toimitimme asioita hitaalla nettiyhteydellä, kopioimme dokumentteja ja huolsimme pyöriä. Kävin kiertelemässä autokorjaamoita ja sain elekielellä neuvoteltua tyhjiä öljykanistereita bensan kuljetukseen.

Balochistan, ei kenenkään maa idän ja lännen, muinaisen Persian ja Intian välissä.

Bamin yli 2000 -vuotisen historian pahin päivä oli joulukuun 26. vuonna 2003. Puoli kuudelta aamulla, kun suurin osa asukkaista oli vielä nukkumassa, voimakas maanjäristys muutti kaupungin soraläjäksi. Yli 26 000 ihmistä kuoli ja 30 000 loukkaantui. Suomen Punaisen Ristin sairaala auttoi tuhansia potilaita kaupungissa, jonka sairaanhoitajista ja lääkäreistä viidennes oli kuollut järistyksessä.

 Hienoja kaupunkeja ja historiallisia raunioita oli ihmetelty ja matkaväsymyskin alkoi vaivata, joten jäi selvittämättä oliko Bamin vanhakaupunki jälleenrakennettu entiseen loistoonsa. Kun turkkilaiset Sandan ja Hakan saapuivat paikalle, pääsimme suunnittelemaan tulevien päivien taivalta. Pienenä yllätyksenä tuli, että poliisi halusi saattaa meitä heti Bamista eteenpäin.

 Saattue erämaassa

Balochistanin autiomaa on historiallinen Persian ja Intian raja. Karavaanireitit kulkivat pohjoisempana, Afganistanissa. Nykyään tuottoisimmat kauppareitit kulkevat nimenomaan autiomaassa. Ihmisiä ja huumeita kuljetetaan länteen, halpaa bensaa itään.

Paul etsii parempaa bensakanisteria armeijan Check pointin takamaastosta

Poliisit saapuivat majatalolle sovitusti aamuseitsemältä. Matkaa Pakistanin rajalle Mir Javehiin oli 430 km, mutta matkanteko tyssäsi jo parin kilometrin päässä kasarmille, josta tovin odottelun jälkeen jatkettiin armeijan valvonnassa. Tämäkään saattaja ei vienyt kuin muutaman kilometrin, mutta seuraavan perässä edettiin satakunta kilometriä. Taas odotettiin, esiteltiin passeja ja kirjattiin rekisterinumeroita ylös. Saattajat saapuivat paikalle lava-auton kyydissä, ja olisivat lähteneet meidän kyytiimme. Kun tilaa pyörien päällä ei ollut tarpeeksi sotilaat ottivat peukalot avuksi ja pääsivät rekka-auton kyytiin. Kun vielä pari kertaa oli vaihdettu saattajia – ja rekkoja, ja intetty siitä että kuljetamme itse passimme, saavuimme Zahedaniin.

Saattajien odottelua Iranin Balochistanissa

Kaupungissa poliisi otti taas saattovastuun ja järjesti ohituskaistan huoltoasemalle. Täytimme tankit ja kanisterit siivottoman halvalla iranilaisella bensalla ja jatkoimme kaupungin reunalle odottamaan armeijan saattoa. Odottaa saimmekin, parin tunnin jälkeen alkoi jo hämärtää ja viimein tuli määräys hankkia majapaikka ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.

Aamulla lähdimme kuuden aikaan suurin odotuksin kohti Pakistanin Dalbandinia. Ajoimme taas poliisien perässä puolen kilometrin matkan armeijan tarkastuspisteelle odottamaan. Saattaja saatiin tällä kertaa alle tunnissa. Saattajat liikkuivat omalla moottoripyörällään ja muutaman kilometrin päästä henkilöauton kyydissä liftaten. Paul jopa pysäytti linja-auton, kun saattaja ei itse löytänyt kyytiä. Rajalla olimme kymmeneltä, ja parissa tunnissa pääsimme pois Iranista. Pakistanin rajamuodollisuudet ottivat saman verran aikaa. Rajalla kelloa siirrettiin puolitoista tuntia ja kalenteria 621 vuotta eteenpäin ja päädyttiin Mad Max henkiseen tulevaisuuden dystopiaan nimeltä Taftan. Seuraava sivistyksen etuvartio, Dalbandin oli 300 kilometrin päässä, eikä auringonlaskuun ollut kuin pari tuntia. Oli hyväksyttävä, että kahdessa päivässä olimme edenneet matkan, jonka laskimme ensimmäiselle päivälle.

Taftanin keskusaukio

Avaa galleria