Krakovasta Sarajevoon

Audi vs Krauser: 0-1

Reissu oli loppua lyhyeen, kun rouva Migas rysäytti Audillaan Teneren perään liikennevaloissa Krakovasta lähtiessämme. Onneksi vauhtia ei ollut paljon ja Krauserin laukut ovat jämäkkää tekoa! Sää oli tuhnuinen, mutta lämmin, kun kiipesimme Tatralle. Vlkolinecin vanhan vuoristokylän pari baaria olivat kiinni joten suunniteltu kahvitauko jäi haaveeksi, ja utuisen kylän unelias ilmapiiri tarttui, aikaa kului ja yötauolle jäätiin ennen Banska Bystricaa.

Tunnelma utuisessa ja hiljaisessa Vlkolinecissa oli jotenkin aavemainen.

Seuraavana aamuna Slovakian vuorilla puettiin reilusti lämmintä vaatetta päälle, mutta syksy saatiin karkotettua kintereiltä, kun lasketeltiin Tatralta alas. Budapestin nurkilla lämmintä oli päälle kahdenkymmenen, eikä keltaisia lehtiä enää näkynyt puissa. En kuitenkaan kuvittele, että syksy olisi periksi antanut. Luulen, että siihen törmätään viimeistään Anatolian ylängöllä. Unkarin läpi karautettiin moottoritien vierellä kulkevaa maantietä pitkin. Ennen Kroatian rajaa kyltit tienvarressa varoittivat miinoista. Osijek, Vukovar, Tuzla… Sarajevo – reitin paikkakunnat tulivat tutuiksi uutisista 90 -luvun ensimmäisellä puoliskolla. Pari viimeistä yötä on nukuttu tienvarsimotelleissa nimettömäksi jääneissä kylissä, mutta Sarajevossa täytyy käydä!

 Koko 1900 -luvun historia alkoi ja loppui tässä pienessä suurkaupungissa. Sarajevosta voi ensimmäisenä tulla mieleen piiritys ja kurjuus – mutta pitää muistaa myös Euroopan ensimmäinen kahvila ja toinen sähköraitiovaunu, vuosisatainen suvaitsevaisuus, olympialaiset, Matti Nykaenen ja Marja-Liisa Haemaelaenen. Perjantai-iltana baarit ja kahvilat ovat täynnä, sodan jäljet siivottu pois ja pitää miettiä onko kaikesta jo …vai vasta seitsemäntoista vuotta.

Sarajevon sukupolvet