Amritsarin Kultainen temppeli
Rajan yli
Sunnuntai aamuna Lahoressa ei ollut ruuhkaa. Pääsimme sujuvasti rajalle, jossa ruuhkaa ei taida olla ikinä. Pakistanin tullirakennuksessa meitä juoksutettiin ensin paikasta toiseen, mutta sitten virkailijat huomasivat, että sähkökatko alkaa pian ja panivat toimeksi. Meidän lisäksemme paikalla oli yksi rajanylittäjä. Kun passit ja carnet oli leimattu ajoimme areenalle, jonka reunoilla kiertävät korkeat katsomot keskellä kaksi veräjää erottaa Etelä-Aasian ydinasevallat toisistaan. Näytimme paperimme Pakistanin rajavartijalle ja ajoimme Intiaan, jossa pari vartijaa ja Gandhin kuva toivottivat meidät tervetulleiksi.
Intian suuri raja- ja tulliasema muutaman sadan metrin päässä kaikui tyhjyyttään. Saimme leimat passeihin ja kävelimme tullin puolelle, jossa laulu raikui. Rajan takaa oli tullimiesten käytöksestä päätellen palannut kohtuullisen tunnettu bändi. Juotiin maitoteetä, käytiin tarkastamassa, että pyörän runko- ja moottorinnumerot täsmäsivät carnetin kanssa ja homma oli selvä. Reilussa tunnissa oli ylitetty eräs maailman tiukimmin vartioiduista rajoista.
Sikhimiehet tunnistaa turbaanista.
Maa vaihtui, mutta Punjabissa pysyttiin. Kuorma-autot muuttuivat rumemmiksi ja tienvarret hieman siistimmiksi. Liikenne ei ollut sen hurjempaa. Lahoresta matkaa Amritsariin on alle 60 kilometriä, mutta henkinen ero on suuri. Pakistanilaista yhteiskuntaa halvaannuttava väkivallan pelko oli poissa. Amritsarin keskus on sikhien Kultainen temppeli, jota kohti suunnistimme. Moottoripyörä saatiin temppelin vartioituun ja ilmaiseen parkkihalliin ja läheltä löytyi kelpo hotelli sopuhintaan.
Söimme ja lepäilimme, kolmen päivän rutistus Pakistanin halki tuntui kropassa. Heräsin päiväunilta sopivasti kun aurinko alkoi painua mailleen. Otin kameran ja lähdin temppelille, Minna jäi höyhensaarille. Jätin kengät narikkaan ja kävelin avojaloin parin sadan metrin matkan kylmää vettä litisevällä matolla pääportille. Ajoitus osui nappiin, valot kullatun rakennuksen ympärillä oli sytytetty ja auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan vaaleanpunaiseksi. Alueella oli rauhallinen tunnelma ja ihmisiä vaelsi lammen ympäri. Oli ilmeisesti rukousaika, temppeliin vievä silta oli täynnä porukkaa ja hypnoottinen musiikki soi. Sikhit eivät usko rituaaleihin, joten väkeä kumarteli, rukoili, makoili, jutteli ja pari vanhaa ukkoa pulahti altaaseen. Ihmettelin ja otin valokuvia, kunnes jalat alkoivat olla jäässä ja palasin hotellille.
Intialainen sotilas näytää miten jalka nousee.
Seuraavana päivänä palasimme paikalle kahdestaan. Päivällä aurinko lämmitti marmorilattiaa ja istuimme pitkän tovin altaan reunalla. Uskonnon perustaneet gurut pitivät kaikkia ihmisiä ja uskomuksia tasavertaisina, joten vierailijat toivotetaan tervetulleiksi. Vapaaehtoiset työntekijät tarjoavat kävijöille 20 000 ruoka-annosta päivässä ja ilmaisen majoituksen suurissa makuusaleissa. Lahjoituksia toki otetaan vastaan ja suuria summia antaneet saavat marmorilaatan (jossa kerrotaan myös summa) lampea ympäröivän rakennuksen seinään.
Takaisin rajalle
Iltapäivän ohjelmassa oli paluu Pakistanin rajalle. Tällä kertaa katsomot olivat täynnä, liput liehuivat ja yleisöä huudatettiin molemmilla puolilla. Rajalla esitetään joka ilta kummallista näytelmää. Lähes identtisiin univormuihin pukeutuneet sotilaat äkseeraavat kuin kukkopojat, katsotaan kenen jalka nousee korkeammalle ja kuka jaksaa huutaa huomiota pisimpään henkeä vetämättä. Kaikki menee tiukan koreografian mukaan, upseerit kättelevät äkäisesti, liput lasketaan hitaasti tasatahtia ja portit paiskotaan kiinni. Esitys on uskomattoman koominen, vaikka maiden väliset suhteet eivät hilpeällä tolalla olekaan.
Amritsarista matkaa jatkettiin kohti Rajasthania. Suuret puut reunustivat tietä ja aamu-usva sulki maalaismaiseman sisäänsä. Välillä saattoi kuvitella olevansa Keski-Euroopassa, mutta sitten vastaan jyristi kuorma-auto holtittoman kokoisessa puuvillakuormassa ja sen rinnalla linja-auto torvet soiden ja kymmenkunta miestä katolla. Jarrut pohjaan, väistö pientareelle ja kuvitelmat roskiin, Punjab vaihtui Rajasthaniksi, mutta Intiassa oltiin edelleen!
Avaa galleria
Upeita kuvia, taas kerran! Kiitos kuulumisista! Terkkuja! -Marja 🙂
Asiallisen näköisiä töyhtöjä sotilailla. Voin jotenkin kuvitella koomiset äkseeraukset, varmaan kuten kukkopojat konsanaan. Myöhästyneet synttärionnittelut Ramille.
Kiitoksia! Pistä Youtubeen hakusanaksi Wagah border. Monty Python jää kakkoseksi!
Montakin versiota tuubista tuli katsottua! Kovin on tiitterää ja tomeraa touhua tuo lipunlasku heillä:)!