Laskeskelin juuri, että lähtöön on aikaa reilu puoli vuotta. Se on vähän se, ottaen huomioon, että reissussa ollaan piiiiiitkään (reissuaikataulua en täsmennä tässä vaiheessa enempää). Olen työpäivän päätteeksi (no joo hieman sen aikanakin) miettinyt, mitä pitäisi järjestellä – tai ylipäätään miettiä – seuraavaksi. Rokotukset yms. terveyteen liittyvät asiat on hyvin pitkälle selvitetty, mutta mitä tehdä muun muassa asunnon kanssa? Vuokralle? Myyntiin? Entä auto? Vuokralle? Myyntiin? Koira? Vuokr.. Hoitoon, myyntiin? Paljon on tekemättä, enemmän kuin tehty.

Aloin kääntää elimistöäni reissumoodiin jo vuoden vaihteessa, joka toi varmemman tunteen, että reissuun ollaan toden teolla lähdössä. Ja ihan käytännön juttujakin olen tehnyt, kuten

-ollut shoppailematta (muutamia lipsahduksia huolimatta)
-kokannut enemmän kotona
-syönyt vähemmän ulkona
-laihduttanut (Ajatella! Mukaan mahtuu 10 kiloa enemmän tavaraa kuin viime reissulle! Rami toki on tästä eri mieltä. Mieluummin bensakanisteri kuin toinen käsilaukku. Duh.)
-tehnyt inventaariota (Eilen lajittelin koruja. Kirjaimellisen arvokasta työtä.)
-käynyt Ramin kanssa pitkiä keskusteluja mm. siitä, millaisia vaatteita mukaan otetaan ja millaisia ei (En koskaan ole keskustellut kenenkään miehen kanssa näin paljon vaatteista.)
-hankkinut vuokralaisen huhtikuuksi (Mikä tarkoittaa, että joudun majoittautumaan äitini luokse…)
-välttänyt baareja ja harrastanut niiden sijaan kalsarikännejä
-lörpötellyt liikaa kavereille ja tutuille reissusta
-ronkunut Ramin hieman koirakammoista äitiä koiravahdiksi
-vakuutellut vanhemmilleni (ja itselleni), että matkustaminen ko. maissa on ihan turvallista

Tällä hetkellä eniten hämmennystä aiheuttaa irtisanomisen, poisheittämisen ja luopumisen vimma, joka on saanut minusta käsittämättömän rajun niskaperse -otteen. Eilen lopetin rakkaan paikallislehden tilauksen, tänään mieleni tekee heittää pois sohva ja räjäyttää taivaan tuuliin vanhat arkistot (lue = kasapäin turhia papereita ja opiskeluun liittyviä mappeja since lukio). Vähintään kyörään ompeluseuraan eilen lajittelemani rihkaman.

Hitaasti, mutta hitaasti järjestelyt järjestyvät, kunnes koittaa kuuluisa viimetinka.

Niin ja hei – jos sinua kiehtoo lievästi käytöshäiriöisen, ylimittaisen jackrusselinterrieri(ALFA)-uroksen hoito noin vuoden verran, ota toki yhteyttä!

* * *

Luit juuri MatkaMinnan ensimmäisen bloggauksen. Kiitos siitä.

Suunnitelma oli hieno: messuille perjantaina virka-aikaan!

Suunnitelma lähti menemään mönkään jo torstaina Oulussa, kun töissä vastusti ja lähtö myöhästyi. Lopullisesti se tössähti lumihankeen Vantaan liikennekaaoksessa. Nelostie ja Kehäkolmonen olivat kiinni kolareiden takia ja bussi mateli ruuhkassa Viinikkalasta Rautatien torille yli kaksi tuntia.

Perjantain iltaohjelma määritteli lauantain aamuohjelman, mutta messuille kuitenkin kerettiin ja tungoksesta nautittiin. Totta puhuen väkeä ja varsinkin näytteilleasettajia olisi mahtunut enemmänkin. Varsinkin Yamahan puuttuminen jäi harmittamaan. Meille tärkeimmät, eli Storm, Rukka ja Moto Ykkönen olivat paikanpäällä. Mukava tavata ihmisiä, jotka tavallaan tuntee, mutta ei ole koskaan tavannut.

Moottoripyörien kuljetus ja opastetut moottoripyörämatkat ovat jäissä ainakin seuraavan vuoden. Näille sivuille tulee tarinaa moottoripyörämatkan suunnittelusta ja tuonnempana myös matkasta. Sivujen päivittäminen voi alkuvaiheessa olla hidasta, asiat kun kehittyvät omalla painollaan. Vuoden päästä sivulle on tarkoitus kirjoittaa Intiassa.

Ajankuluksi löytyy kuvia aikaisemmilta reissuilta Timbuktuun ja Krimille.