Teheranista Shiraziin

Infrapunaliivit niskaan!

Talvi yllätti motoristit

Turkin syksy lokakuun puolivälistä marraskuun puoleen väliin oli kuin Suomen kesä. Lämmintä parhaimmillaan lähelle 30 astetta, mutta yöt alkoivat olla koleita ja sateisina päivinä lämpötila kipusi nipin napin kymmenen asteen yläpuolelle. Tiedossa oli, että Turkin ja Iranin rajalle sataa talvella paksu lumipeite, ja ylitys oli tehtävä hyvän sään aikana. Teheranissa, lumihuippuisten Elburus -vuorten juurella, talvi teki tuloaan. Yllätys kuitenkin oli, kun sääennusteessa kerrottiin monta sataa kilometriä etelämpänä Esfahanissa ja Shirazissakin olevan syksyistä ja sateista.

Teheranista ajoimme paksun pilvimassan alla Kashaniin. Aavikon kaupungissa ei aurinkoa juuri nähty ja lämmintä oli kymmenkunta astetta. Nähtävää riitti kuitenkin pariksi päiväksi. Taivas pysyi harmaana, kun jatkoimme matkaamme. Silmänkantamattomiin jatkuva kivikkoinen autiomaa tihkusateessa oli ankea. Viidenkymmenen kilometrin päästä maasto muuttui vuoristoiseksi ja lämpötila tippui lähelle nollaa. Vastaan tuleva aura-auto ei nostanut mielialaa. Sumussa tie nousi 2100 metrin korkeuteen, jossa oli kymmenkunta senttiä tuoretta lunta! Tie oli kuitenkin sula.

Etelän auringossa

Esfahanista Shiraziin on matkaa yli 450 kilometriä. Kylmettymisen pelossa jaoimme etapin kahdelle päivälle ja yövyimme matkalla Abadehissa. Ensimmäinen päivä köröteltiin ylätasangolla melkein 2200 metrin korkeudessa. Joka puolella näkyi lumisia huippuja. Iltapäivällä taivas aukeni ja aurinko näyttäytyi ensimäistä kertaa reiluun viikkoon. Tie oli viivoittimella vedetty ja edessä siintävät vuoret tuntuivat pakenevan samaa vauhtia kuin ajoimme. Abadehin jälkeen tasanko loppui ja reitti kiersi 3943 metrisen Kuh-e Belin alarinteillä. Kahden ja puolen kilometrin korkeudessa lumikenttä hohti, aurinko lämmitti ja tunnelma kohosi!

Shirazissa talven selkä taittui ja nautimme taas aurinkoisista syyspäivistä.

Ashura

Moskeijan moottoripyöräparkki Kashanissa

Kun saavuimme Iraniin, lipputangoissa liehuivat mustat liput ja yöllä ulkoa  kuului hurjaa  rummutusta. Kyse oli shiiamuslimien Muharram-kuukauden vietosta. Kymmenen päivän ajan he murehtivat vuonna 680 tapettua Muhammadin tyttärenpoikaa, Husseinia.

Kashanissa koko kaupunki oli koristeltu värivaloin ja lipuin. Katukioskeista ihmisille tarjoiltiin ilmaiseksi teetä, ruokaa ja synkkää musiikkia. Moskeijoista saarnamiesten itku kiiri myöhään yöhön asti.

Juhla huipentui kymmenentenä päivänä, Ashurana. Siirryimme seuraamaan meininkiä Esfahaniin. Valtavalla Imaamin aukiolla musiikki pauhasi ja liput liehuivat. Mustiin pukeutuneet itsensä ruoskijat, soittajat ja kuvaelman esiintyjät vaelsivat synkkänä paraatina. Rummutus oli hypnoottista ja tunnelma painostavan surumielinen. Väenpaljouden suhtautuminen turisteihin ja valokuvaukseen arvelutti.

Kauaa emme ehtineet meininkiä keskenämme ihmetellä. Ryhmä nuoria miehiä keräsi kaikki kymmenkunta ulkomaalaista yhdeksi ryhmäksi ja vei meidät seuraamaan tapahtumaa parhaille paikoille Ali Qapu -palatsin terassille! Miehet kuuluivat johonkin uskonnolliseen kansalaisjärjestöön ja suorastaan usuttivat valokuvaamaan. Räpsimme kuvia paljon, mutta päädyimme kohteeksi vielä useampaan otokseen – ja kaiken lisäksi antamaan lausuntoja paikallistelevisioon. Erikoisen päivän päätteeksi porukka vietiin ajatollahin puhutteluun  ja syömään astioilta jotka huusivat turmiota Yhdysvalloille, Britannialle ja Israelille. 

Vielä myöhään illalla joku vastaantulija muisti nähneensä minut telkkarissa…

Itsensä ruoskijat samaistuvat imaaminsa kärsimyksiin