Avaa galleria – Open gallery
Bamista Pakistaniin
Kun on tarpeeksi taivastellut hienoja rakennuksia, outoja tapoja, vanhoja kiviä ja käsityöläisten sekä kauppamiesten taidonnäytteitä, tulee tarve tehdä tavallisia asioita – laittaa ruokaa, tapella moottoripyörän renkaiden kanssa ja tonkia autokorjaamon roskiksia.
Tahdonlujuus korvasi taidon puutteen ja uusi takarengas antautui.
Saavuimme Bamiin jo pari päivää ennen kuin olimme sopineet tapaavamme turkkilaiset. Majatalon parkkipaikalla seisoi kaksi hollantilasta moottoripyörää ja pihalta löytyi pariskunta, jonka näimme ohimennen Shirazissa. Marlieke ja Paul olivat myös matkalla Intiaan ja päätimme ylittää Pakistanin rajan ja Balochistanin aavikon yhdessä. Iltapäivällä treenasimme Paulin kanssa renkaanvaihtoa ja uusi takakumi saatiin kuin saatiinkin väänneltyä vanteelle. Minna ja Marlieke laittoivat sillä välin pastaa tomaattikastikkeessa. Toisen Yamahan rengas kiikutettiin myöhemmin ammattilaisen käsittelyyn.
Valmistauduimme tulevaan autiomaan ylitykseen. Ostimme ruokaa, toimitimme asioita hitaalla nettiyhteydellä, kopioimme dokumentteja ja huolsimme pyöriä. Kävin kiertelemässä autokorjaamoita ja sain elekielellä neuvoteltua tyhjiä öljykanistereita bensan kuljetukseen.
Balochistan, ei kenenkään maa idän ja lännen, muinaisen Persian ja Intian välissä.
Bamin yli 2000 -vuotisen historian pahin päivä oli joulukuun 26. vuonna 2003. Puoli kuudelta aamulla, kun suurin osa asukkaista oli vielä nukkumassa, voimakas maanjäristys muutti kaupungin soraläjäksi. Yli 26 000 ihmistä kuoli ja 30 000 loukkaantui. Suomen Punaisen Ristin sairaala auttoi tuhansia potilaita kaupungissa, jonka sairaanhoitajista ja lääkäreistä viidennes oli kuollut järistyksessä.
Hienoja kaupunkeja ja historiallisia raunioita oli ihmetelty ja matkaväsymyskin alkoi vaivata, joten jäi selvittämättä oliko Bamin vanhakaupunki jälleenrakennettu entiseen loistoonsa. Kun turkkilaiset Sandan ja Hakan saapuivat paikalle, pääsimme suunnittelemaan tulevien päivien taivalta. Pienenä yllätyksenä tuli, että poliisi halusi saattaa meitä heti Bamista eteenpäin.
Saattue erämaassa
Balochistanin autiomaa on historiallinen Persian ja Intian raja. Karavaanireitit kulkivat pohjoisempana, Afganistanissa. Nykyään tuottoisimmat kauppareitit kulkevat nimenomaan autiomaassa. Ihmisiä ja huumeita kuljetetaan länteen, halpaa bensaa itään.
Paul etsii parempaa bensakanisteria armeijan Check pointin takamaastosta
Poliisit saapuivat majatalolle sovitusti aamuseitsemältä. Matkaa Pakistanin rajalle Mir Javehiin oli 430 km, mutta matkanteko tyssäsi jo parin kilometrin päässä kasarmille, josta tovin odottelun jälkeen jatkettiin armeijan valvonnassa. Tämäkään saattaja ei vienyt kuin muutaman kilometrin, mutta seuraavan perässä edettiin satakunta kilometriä. Taas odotettiin, esiteltiin passeja ja kirjattiin rekisterinumeroita ylös. Saattajat saapuivat paikalle lava-auton kyydissä, ja olisivat lähteneet meidän kyytiimme. Kun tilaa pyörien päällä ei ollut tarpeeksi sotilaat ottivat peukalot avuksi ja pääsivät rekka-auton kyytiin. Kun vielä pari kertaa oli vaihdettu saattajia – ja rekkoja, ja intetty siitä että kuljetamme itse passimme, saavuimme Zahedaniin.
Saattajien odottelua Iranin Balochistanissa
Kaupungissa poliisi otti taas saattovastuun ja järjesti ohituskaistan huoltoasemalle. Täytimme tankit ja kanisterit siivottoman halvalla iranilaisella bensalla ja jatkoimme kaupungin reunalle odottamaan armeijan saattoa. Odottaa saimmekin, parin tunnin jälkeen alkoi jo hämärtää ja viimein tuli määräys hankkia majapaikka ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Aamulla lähdimme kuuden aikaan suurin odotuksin kohti Pakistanin Dalbandinia. Ajoimme taas poliisien perässä puolen kilometrin matkan armeijan tarkastuspisteelle odottamaan. Saattaja saatiin tällä kertaa alle tunnissa. Saattajat liikkuivat omalla moottoripyörällään ja muutaman kilometrin päästä henkilöauton kyydissä liftaten. Paul jopa pysäytti linja-auton, kun saattaja ei itse löytänyt kyytiä. Rajalla olimme kymmeneltä, ja parissa tunnissa pääsimme pois Iranista. Pakistanin rajamuodollisuudet ottivat saman verran aikaa. Rajalla kelloa siirrettiin puolitoista tuntia ja kalenteria 621 vuotta eteenpäin ja päädyttiin Mad Max henkiseen tulevaisuuden dystopiaan nimeltä Taftan. Seuraava sivistyksen etuvartio, Dalbandin oli 300 kilometrin päässä, eikä auringonlaskuun ollut kuin pari tuntia. Oli hyväksyttävä, että kahdessa päivässä olimme edenneet matkan, jonka laskimme ensimmäiselle päivälle.
Taftanin keskusaukio
Avaa galleria
Categories: Balochistan, Iran
2 Comments
Hyvää uutta vuotta 2013!
Kiitokset kaikille lukijoille ja yhteistyökumppaneille
menneestä ja hyvää alkavaa vuotta!
Happy new year!
Suihkulähde ja kaasuliekki – Fountain and gas flame, Khan bath house, Kashan, Iran
Categories: Sieltä ja täältä
2 Comments
Kolme kuukautta – tuhat ja yksi kokemusta
Ruokaa odotellessa on hyvä hetki päivittää muistikirjaa.
Reilun kolmen kuukauden reissaamisen jälkeen kilometrejä mopon mittarissa on yli 13 000, maita Suomen jälkeen nähty 17 mutta silti joka päivä pyörän selkään könyäminen tuntuu hyvältä ja oikealta valinnalta. Okei, nyt vähän huijaan – Turkissa sattuneen tulipalon jälkeen mopon kyydissä heilui tuhansien kilometrien ajan levollisen Minnan sijaan paranoidi apina, joka jokaisen käryn haistettuaan ja vähänkään lämpöä takamuksen alla tunnettuaan alkoi kurkistella ja konkoilla tsekatakseen, ettei penkin alta VAAN loimota liekit kuten Karadutissa. Hyvin on silti takamus palossa vaurioitunutta penkkiä sietänyt, mitä nyt joudutaan välillä muokkaamaan paloeristeitä.. Lampaantalja saattaa sittenkin olla tuleva investointi.
Pässipartio vahtii aamupesua Afganistanin rajaseudulla.
Turvallisen Euroopan jäätyä taakse on tuntunut todellakin siltä, että tästä eteenpäin mennessä henki on jonkin korkeamman käteen annettu. Agnostikko minussa on hämmentyneempi kuin koskaan! Ennen kokemattomiin pelkotiloihin olen päässyt tutustumaan Itä-Turkissa sekä Iranin ja Pakistanin Balochistanissa. Erilaiset mellakka- ja sotariskialueet eivät ole olleet helppoja kulkea aseellisista poliisisaattueista huolimatta (ja huolien). Onneksi Iranin Bamista aina Pakistanin Sukkuriin saakka matkaa tehtiin porukalla. Hollantilainen Marlieke ja turkkilainen Sandan antoivat naisellista vertaistukea muun muassa pimeällä poliisiasemalla Afganistanin rajanpinnassa vietettynä pakkasyönä. Kiitti muijat, sitä sietää mummona muistella!
Kokkaus lievittää koti-ikävää. Minna pilkkoo ja Marlieke sytyttää.
Reissussa kohdatut uudet ihmiset ovat olleet tietysti se kaikkein paras asia. Varsinkin vähemmän turisteja houkuttelevissa kolkissa toisten matkaajien kohtaaminen on monesti ratkiriemukas kokemus. Couchsurffaus on muuten briljantti keksintö, palvelun kautta ollaan tutustuttu ihan huikeisiin persooniin, saatu viettää laatuaikaa jo useammassa maassa ja maan tavalla. Suosittelen palvelun käyttämistä ihan kaikille, niillekin, jotka eivät itse kykene matkustamaan!
Sohvasurffaamalla tutustuu helposti ihmisiin. Alin ja Nilafourin seurassa Shirazissa.
Tällä hetkellä vietetään hyvin ansaittua taukoa Islamabadissa odotellen Intian viisumeita. Käsittely kestää viikosta kahteen, joten nyt on hyvä rako miettiä menneitä ja hahmotella tulevaa. Vain hahmotella, sillä olen oppinut, että matkalla varasuunnitelmat ovat kullan arvoisia, liian tarkat suunnitelmat turhia.
Lueskelin joulun kunniaksi Ramille kirjoittamaani matkapäiväkirjaa. Osa tapahtumista on niin päättömiä ja tunteet sen mukaisia, että näin jälkikäteen laiskuuteni blogin kirjoittamiseen kaduttaa.. Ja toisaalta ei, olen kuitenkin kirjoitellut perheeni ja rakkaiden ystävieni kanssa enemmän kuin vuosiin. Rami on hoitanut kiitettävästi blogin päivittämisen, siitä iso kiitos! Sutjakoita juttujasi on aina ilo lukea, kerrata tehtyjä taipaleita vielä uudestaan. On kunnia matkata kanssasi, senkin ”Overlandman”.
Seikkailuntäyteistä vuotta 2013 kaikille!
Categories: Sieltä ja täältä
7 Comments
Shirazista Bamiin
Shoppailua, nähtävyyksiä ja rantalomaa
Basaaritunnelmaa Shirazissa
Jokaisessa Iranin kaupungissa on basaari. Jo pienessä Kashanissa hämmästelimme kauppapaikan kokoa, mutta Shirazin korttelista toiseen jatkuvien sokkeloiden rinnalla jopa Istanbulin Suuri Basaarikin on pikku kioski. Tunnelma on turkkilaiseen kuhinaan ja tyrkyttämiseen verrattuna leppoisa ja hinnat inflaation takia alhaalla.
Shirazin ykkösnähtävyys on Persepolis, muinaisen Persian legendaaristen kuninkaiden Dariuksen Xerxeen yli 2500 vuotta sitten rakennuttama palatsi. Palatsi paloi Aleksanteri Suuren Aasian kiertueen yhteydessä ja ympäröivä savitiilikaupunki on hävinnyt tomuksi.
Palatsin läheisestä metsiköstä pilkistävät valkoiset teltanrungot muistuttavat 41 vuoden takaisista kekkereistä, jotka kuninkaiden kuningas ja arjalaisten aurinko, shaahi Mohammed Reza Pahlavi, järjesti Persian valtakunnan 2500-vuotisen historian kunniaksi. Teltoissa oli marmoriset kylpyhuoneet, vesi tuli kullatuista hanoista, ruoka ja kokit Pariisista. Uutiskuvissa Kekkonen istui eturivissä shaahin, Etiopian keisarin ja marsalkka Titon kanssa. Vieraat tuotiin paikalle 250:llä punaisella Mersulla ja kekkerien hinnaksi tuli laskelmien mukaan jopa 200 miljoonaa dollaria. Kahdeksan vuotta myöhemmin shaahi ajettiin maanpakoon Egyptiin ja ajatollah Khomeini otti vallan.
Hakan lähtee etsimään parkkipaikkaa
www.hayallerde.com
Shirazissa päätimme, että paleleminen saa hetkeksi riittää ja käänsimme etupyörän kohti Persianlahtea. Sandan ja Hakan, turkkilaiset, joihin tutustuimme Esfahanissa aikoivat lähteä mukaan, mutta eksyivät lähtötohinassa ja ajoivat alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Yazdiin. Zagros -vuoret jatkuivat etelässä matalampina ja lämpötila nousi lähelle kahtakymmentä. Jyrkkäreunaisissa kanjoneissa kasvoi palmuja.
Olimme lähdössä valokuvaustauolta, kun parkkipaikalle kurvasi poliisiauto. Pian paikalla oli toinenkin partio taivastelemassa isoa moottoripyörää. Iranissa yli 250 -kuutioiset pyörät on kielletty – samoin moottoripyörällä ajo valtateillä. Poliisien pitäisi kuitenkin tietää, että maa on allekirjoittanut kansainvälisiä tieliikennesopimuksia, eivätkä rajoitukset koske ulkomaalaisia. Olin päässyt selonteossa siihen asti, että olemme Suomesta ja ylittäneet Iranin rajan laillisesti, kun vanhin poliiseista konkoili pyörän selkään! Komensin ukon alas satulasta ja kerroin, ettei moinen pelleily ole soveliasta viisikymppiselle poliisiupseerille. Hämmetyneiden Seriffien käytös muuttui siivommaksi ja yllättäen eräs nuorista konstaapeleista oppi puhumaan englantia! Kun laitokselta saatiin päällikkö paikalle tarkistamaan leimat carnetissa oikeiksi, olimme vapaat jatkamaan matkaa.
Qeshmillä riitti lämmintä ja turkoosia vettä…
Maasto tasoittui, kun lähestyimme Laria. Arolla töröttävät kupolit merkkasivat vedenalaisten vesikanavien reittejä. Reppumatkaajat tallaavat yleensä samaa polkua Teheranista Kashanin, Esfahanin, Shirazin kautta Yazdiin. Törmäsimme samoihin ihmisiin jokaisessa kaupungissa ja majoituksen löytäminen oli helppoa. Lar ei ollut tällä reitillä, ja yöpaikan etsiminen teetti vähän töitä. Pienen väännön jälkeen saimme kuitenkin päät tyynyyn ja aamulla jatkoimme matkaamme Qeshmin saarelle.
Lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta, meri turkoosi ja yksinäinen delfiini kävi tervehtimässä saarelle suuntaavaa autolauttaamme. Suurin osa matkailijoista oli iranilaisia, eikä trooppisen saaren rantaelämä ihan vetänyt vertoja Karibialle – väki kahlasi rantavedessä täysissä tamineissa…
…mutta rantaelämässä olisi ollut kehittämisen varaa
Qeshm on verovapaa alue ja Iran kaavailee siitä kilpailijaa Hormuzin-salmen toisella puolella kimaltelevalle Dubaille. Yhteistyötäkin meren yli tehdään. Emiraattien työnvälitysfirmat lähettävät ulkomaalaiset asiakkaansa Qeshmille uusimaan viisumeitaan. Vietimme ensimmäisen yön saarella hotellissa, jonka muut asukkaat olivat Aasiasta tai Afrikasta. Liberialainen Calvin kertoi asuneensa hinta – laatu suhteeltaan kelvottomassa hotellissa jo pari viikkoa. Viisumi ei valmistu, passi on kanissa ja piikki hotellille (ja työnantajalle) kasvaa.
Qeshmin kiinnostavin paikka on aavikon ja avomeren kulmaukseen jäävä Haran mangrovemetsä. Tuli kotoinen olo, kun tihkusateisesta vitikosta ilmoille kajahti kuovin varoitushuuto.
Kuukausi Iranissa kului vauhdilla ja viisumin viimeinen käyttöpäivä läheni. Qeshmiltä suoritimme aurinkoisessa säässä parin päivän moottorimarssin Bamiin lähelle Pakistanin rajaa.
Haran mangrovemetsä on lintuparatiisi. Kalastajatkin haluavat osansa saaliista.
Categories: Iran
7 Comments
