Uralskista kotiin

Taideteokset ovat kestäneet kauemmin kuin rakennukset niiden taustana

Volgan rantaan

Alkukesän koivunlehdet loistivat kirkkaanvihreinä ja kirkkojen kupolit kimalsivat Uralskin ilta-auringossa, mutta aro jatkui puuttomana Euroopan puolellakin. Kazakstanin ja Venäjän raja sijaitsi keskellä ei mitään ja taskun pohjalle jäi käyttämättömiä tengejä. Ajoimme kohti Samaraa ja Frederik renkutti päässä Volgaa.

Samarasta löysimme mukavan hostellin, joka ei hölmön viisumin rekisteröintisäännön takia uskaltanut ottaa meitä asiakkaikseen. Neuvostoliiton perintönä ulkomaalaiset, jotka viettävät Venäjällä yli viikon joutuvat rekisteröimään viisuminsa hotellissa tai poliisilla. Hostelleissa rekisteröinti ei onnistunut.

Samarassa sai olutta suoraan panimon hanasta

Lämpömittari kohosi yli kolmen kympin, mutta Volgan vesi oli edelleen jäätävän kylmää. Janoiset kaupunkilaiset hakivat panimon tehtaanmyymälästä olutta suuriin kanistereihin ja jatkoivat kuivakalakaupan kautta joen rannalle. Me jatkoimme matkaamme ylävirtaan ja Volga leveni Kuibyševin mereksi, jonka vastarantaa ei näkynyt. Eikä ihme – Euroopan suurin patoallas on puolitoista kertaa Saimaan laajuinen!

Sohvamajoitusta

Kazanista löytyi sohvasurffauspaikka. Isäntämme Ruslan oli päivät töissä ja illat harrastamassa, mutta kertoi meille kotikaupunkinsa kiinnostavimmat paikat ja antoi meille asuntonsa avaimet. Pidimme seuraa lihavalle kissalle ja lähdimme katsomaan Tatarstanin pääkaupunkia. Kazanissa järjestetään tänä kesänä universiadit, opiskelijoiden olympialaiset, joihin odotetaan kymmeniätuhansia kävijöitä. Öljyrahalla rikastunutta kaupunkia remontoitiin ja puunattiin vimmatusti juhlakuntoon.

Kazanin katusoittajat

Seuraava yöpaikka löytyi Linan sohvalta Nižni Novgorodista. Kiireisellä opiskelijatytöllä oli tenttiviikko, ja hän pahoitteli, kun ei voinut esitellä meille kotikaupunkiaan. Me olimme otettuja lyhyellä varoitusajalla saadusta majapaikastakin. Katselimme lastenpäivän meininkiä Kremlissä, ihastelimme kirkkojen värikkäitä kupoleita ja kävimme operetissa, jonka miespääosan esittäjä oli charmantti kuin suomalainen poliitikko. Naislaulaja ja can-can -tanssijattaret olivat onneksi viehkompia.

Uupperaa

Seuraavana iltana vuorossa oli toisenlaiset kekkerit, kun jatkoimme matkaamme Šujaan. Opaskirjan innoittamina pysähdyimme ikoni- ja miniatyyrimaalareistaan tunnettuun Palekhiin. Huoltoasemalla juttelemaan tuli Jura, oikea ”pahapersepaikkeri” prosenttiliiveineen kaikkineen. Hän kertoi itsekin tehneensä pitkiä reissuja muun muassa Turkin kautta Kaukasukselle ja Vladivostokiin – ja kutsui meidät kylään. Majoituimme Grazy Region MC:n tallille ja lähdimme syömään Juran ja hänen veljensä Sergein omistamaan ravintolaan. Muutaman oluen jälkeen veljekset kertoivat omistavansa myös ikonitehtaan, joka toimitti kullattuja ikoniseiniä kirkkoihin ympäri laajan Venäjän maan. Enää ei tarvinnut ihmetellä miesten uusia Harrikoita ja GSA Bemareita. Kovanaamaimago kuuluu asiaan venäläismotoristien piireissä.

Leningradin oblasti

Palekhista ajoimme Jaroslavliin ja sieltä Tšerepovetsiin. Varsinkin ensin mainittu yöpaikka olisi ansainnut enempikin huomiota, mutta koti oli jo liian lähellä. Havumetsät, peltotilkut, joet ja järvet näyttivät tutuilta. Siisteys ja vehreys tekivät vaikutuksen Intian törkyisyyden, karujen vuoristojen ja puuttoman aron jälkeen. Tšerepovetsissä oli aika sanoa hyvästit Nepalista ostetulle eturenkaalle, joka oli kulunut pahasti hampaille. Samalla päätin, että häijysti rahiseva ketju saa luvan kestää Suomeen asti ja lähdimme Tihvinää kohti. Tie Rybinskin tekojärven pohjoispuolella oli odotettua parempaa, joten päätimme ajaa saman tien Pietarin ohi Terijoelle. Vaikka olimme tulossa moottoripyörällä Intiasta, tuntui Pietarin kehän päätön meno pelottavalta.

Vieremällä näytti, että kotiin ei pästä kuivina

Kotiutuminen

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli rajan ylitys. Venäjän tulli hieman ihmetteli Kazakstanissa leimattua tulliselvitystä ja Suomen tulli Carnetia, johon piti saada loppuleimat. Rajalta jatkoimme Parikkalaan, jossa sankariseikkailija Naukkarinen oli laatinut karjalanpaistin ja rypyttänyt itse piirakatkin. Aikamoinen Shangri-La löytyi Kinnarniemen saunamökiltä, kun aamu alkoi valjeta ja kiuas hiljalleen hiipua. Järvi höyrysi ja taivaalta ripsi hiljalleen vettä.

Viimeiset viisisataa kilometriä nautiskelimme Kesä-Suomen tasaisista teistä, hiljaisesta liikenteestä. Kohta oli juhannus, tien päällä oli vierähtänyt kahdeksan ja puoli kuukautta. Kilometrejä oli 23:ssa eri maassa kertynyt yhteensä 28 500.

Hassuja hattuja Samarassa

Hassuja hattuja Samarassa

Taideteokset ovat kestäneet kauemmin kuin rakennukset niiden taustana

Samarassa sai olutta suoraan panimon hanasta

Kazanin julkisivuja remontoitiin vimmatusti ennen universiadeja

Kommunistisen puolueen jäsenkirjan kansista ommeltu rotsi Kazanin Neuvostoarjen museossa

Kazanin katusoittajat

Neitsyt Marian syntymän kirkko Nizni Novgorodissa

Mustalaisruhtinatar Nizni Novgorodin opperatalossa

Valtava määrä perhosia parveili tien varrella

Leningradin oblasti

Vieremällä näytti, että kastutaan vielä kerran ennen kotia

Näytä suurempi kartta