Tukholman kierros oli menestys, saimme Pakistanin viisumit nopeammin kuin ikinä uskalsimme kuvitella. Aikaa jäi ihmisten tapaamiseen ja laukkujen uudelleen pakkaamiseen – tavarat alkavat vähitellen löytää omat paikkansa.
– Tusen tack till Taimi, Kalle och hela familjen för allt! –
Kolean Tukholman jälkeen Latvia tuntui helteiseltä. Lämmintä oli parikymmentä astetta, kun lähdimme Riian satamasta Liettuaa kohti. Muutama kilometri ennen Šiauliain kaupunkia kohoaa liettualaisen vastarinnan ja uskonnollisuuden symboli – Ristikukkula. Ensimmäiset ristit paikalle tuotiin jo 1800 -luvulla Venäjän valtaa vastustaneiden muistoksi, mutta nykyisen paikkansa liettualaisten sydämissä se sai neuvostoaikana. Viranomaiset tuhosivat ristit ainakin kolme kertaa, mutta hiljaisena protestina niitä pystytettiin entistä enemmän.
Nykyään ristien määrää on mahdoton edes arvioida – vanhoja kaatuu ja uusia pystytetään. Kukkulan huipulla niitä on röykkiöittäin. Paikka vaikuttaa jotenkin synkeältä, kuin olisi joutunut Tim Burtonin elokuvaan.
Mini-Venäjä
Paluumatkaa varten hankimme Venäjän vuosiviisumit antoivat mahdollisuuden pistäytyä Kaliningradissa. Mielenkiintoisin reitti tähän venäläiseen saareen keskellä Euroopan Unionia kulkee Kuurinkynnästä myöten. Kynnäs on 100 kilometriä pitkä niemi, jonka pohjoispää kuuluu Liettualle ja etelä Venäjälle. Maiden yhteinen kansallispuisto on osa UNESCON maailmanperintöä. Kynkäälle pääsee lautalla Klaipedasta, kannattaa pistäytyä, jos liikkuu seudulla.
Kaliningradissa majoituimme Olgan ja Dimitrin sohvalle. Ensimmäinen Couchsurfing kokemuksemme ei olisi voinut olla parempi! Söimme hyvin, joimme vodkaa neuvostolaisessa kellarikapakassa, opimme venäläistä kulttuuria ja kirosanoja sekä nauroimme Diman koomikon lahjoille. Rajan ylitys Liettuasta Kaliningradiin kesti tunnin ja Kaliningradista Puolaan kaksi …ja bensan hinta: 0,60 €!
Krakovassa on tähän asti keskitytty varuste ja -henkilökohtaiseen huoltoon. Aurinko alkoi juuri paistaa, vanha kaupunki kutsuu!