Promokuvaukset Raahen rannoilla 15.7. sujuivat vaivattomasti minun ja Ramin kokemattomuudesta huolimatta. Kiitos kuuluu kuvaajallemme Tuomas Pohtolle!
Tunnelmia kuvauksista, klikkaa suuremmaksi!
Promokuvaukset Raahen rannoilla 15.7. sujuivat vaivattomasti minun ja Ramin kokemattomuudesta huolimatta. Kiitos kuuluu kuvaajallemme Tuomas Pohtolle!
Tunnelmia kuvauksista, klikkaa suuremmaksi!
Minulla on niin huono matikkapää, että oksettaa. En ymmärrä, miten olen silloin tällöin päätynyt tuottajan leipätyöhön kuuluvasta laveiden budjettien laadinnasta mm. palkanmaksutehtäviin sekä muihin talouspuolen pilkunviilaustaitoa edellyttäviin hommiin – ne ei NIIN ole mun juttu. Nyt kuitenkin olen löytänyt mielekkään matematiikan saran; reissumatikka! Tässä muutamia esimerkkejä:
– Reissuaika. Tällä hetkellä tämä tietysti on yhtä kuin reissun alkamiseen kestävä aika. Maaliskuussa siirryin kuukausien laskemisesta suoraan päivien laskuun, en ole viikko-ihmisiä. Tällä hetkellä hartaimmin ja mieluimmin lasken jäljellä olevia työpäiviä. Huomisesta laskien 8, siis kahdeksan. KAHDEKSAN!
– Reissubudjetti. Jaottelu: koko reissu, per/kk, vko, pvä & paniikkipankki. Tähän kuuluu myös hysteerinen pähkäily siitä, mitä mahdollisuuksia lisätienestiin olisi. Pari kesäorja-hommaa on plakkarissa; olen tarjoutunut ystävien kesäasunnon tontin raivausavuksi ruoka- ja majoituspalkalla. Myös ystäväni ravintola saa lisänäkyvyyttä vetämäni mainoskampanjan avulla; takahuone-ateriointi ja majapaikka odottavat mainosapinaa!
– Reissuryysyt. Joku obsessio on kehittynyt numeron 3 ympärille; olen vakaasti päättänyt ottaa vaihto–alkkareita, sukkia ja rintsikoita vain kolmet (plus kolmet, joku roti sentään). Kenkiä kolmet. Luultavasti t-paitoja kolme.. Housuja samaten. Mitähän muuta vois ottaa kolme? Korua? Pinniä? Kynsilakkaa? Uskon, että nämä mielekkäät laskutehtävät jatkuu hamaan lähtöön asti. Kaikkein paras laskutehtävä kuitenkin tehdään Ramin kanssa yhteen ääneen syyskuussa: ÄN, YY, TEE, NYT!
“Ensinnäkin Ukrainasta voi sanoa, ettei sinne kannata lähteä pyörällä, varsinkaan jos ei pidä hankalista tilanteista. Jos haasteet houkuttavat, siitä vain, mutta ei kannata käydä Kiovassa. Ja ennen kaikkea, älä unohda rekisteriotetta”
-Bike 3/12
Vaikea uskoa, että kävimme ruotsalais-toimittajien kanssa samoilla seuduilla ja melkein samaan aikaan. Ukraina on toki haastavampi matkailumaa, kuin vaikka Puola, mutta valtavassa maassa riittää näkemistä, kokemista ja ystävällisiä ihmisiä. Kiova on mainio matkakohde siinä missä Praha tai Varsova, pyörällä tai ilman. Ja rekisteriote on aina hyvä pitää mukana moottoripyöräillessä!
Tuoreessa Moto-Ykkösessä on juttu viime kesän moottoripyöräreissustamme Venäjälle, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Terve menoa Ukrainaan, lehtikioskin kautta!
Tietokoneen ääressä kuluu aikaa. Paljon aikaa. Täytyy etsiä tietoa mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista.
Keskustelupalstat kelpo tietolähteitä. Pallontallaajia olen seurannut enemmän tai vähemmän tiiviisti vuosikausia. Lonely Planetin Thorn Tree on saman tyyppinen matkailukeskustelu, ehkä hieman ajantasaisempi ja asiantuntevampi, mutta tolkuttoman kokoinen. Moottoripyöräpalstoista paras on Horizons Unlimited Bullettin Board, HUBB. Samalta sivustolta löytyy tietoa Yamahan venttiilin välyksistä, Itä-Timorin rajamuodollisuuksista, kuvankäsittelyohjelmista, hygieniatuotteiden saatavuudesta Burkina Fasossa ja paljosta muusta.
Keskustelupalstoilla liikkuu paljon huhupuheita ja keskustelut valahtavat helposti eipäs/juupas -tasolle. Viisumiasioissa tuoreimman ja varmimman tiedon saa, kun soittaa tai lähettää sähköpostia suoraan viisumin myöntävään suurlähetystöön. Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteita kannattaa lukea, samoin Britannian, jonka tiedotteet ovat laajuudessaan omaa luokkaansa.
Aikaa kuluu myös nettikauppojen valikoimia selatessa, monenlaista kilkutinta ja kalkutinta on hankittava ennen kuin reissuun päästään. Viikolla tilasin navigaattorin. Tiedossa on OpenStreetMapiin ja muihin karttapalveluihin tutustumista, karttojen ja POI -pisteiden latausta – ja luultavasti tikkuja sormiin.
Lisäksi pitäisi ehtiä tutustua sohvasurffaukseen, bookcrossingiin ja eReaderiin, mutta pahimmat aikasyöpöt ovat kuvankäsittely ja tämän sivun rakentelu ja ylläpito. Minulla oli valmiiksi rekisteröity domain, joten en halunnut tusinablogi.blogspot.com osoitetta, enkä ulkonäköä. Mutta en arvannut miten paljon aikaa äkkinäinen saa kulumaan WordPressin kanssa tuhertaessa. Erilaisia plug-in toimintoja saa ladattua varmaan tuhansia, ainoat keinot löytää sopivimmat ovat yritys ja erehdys.
…eikä päivitys sähköpostilla onnistu vieläkään…
P.S. Moottoripyörä lähti käyntiin ja ensimmäiset kilometrit tälle kaudelle on päristelty!
Tällä hetkellä voisin lyödä vasemman käteni (hox; olen vasuri) vetoa siitä, että minulla ei tule ikävä kovin montaa asiaa kotimaasta reissun aikana.
Kuten kaamosta. Joulu- saati minkään muun kuun räntäsadetta. Rannikon ikuista viimaa – sitä, että aina tuulee vastaan, menitpä mihin suuntaan tahansa. Kylmiä kesäpäiviä. Keitetyn kanan väristä, kuivaa talvi-ihoa.
Eipä myöskään tule ikävä työtä, harmaata toimistoympäristöä, työnteon sisältämää byrokratiaa ja työperäistä stressiä. Masennusta, muita masentuneita. Uupuneita kello viiden kassajonoja, kun ruokatorven täyttää närästys ja kauppakorissa on pelkkä pakastepitsa. Kallista ruokaa. Kallista mitään.
Saati siivoamista, aina kuolevien kukkien kastelua… Sitä, kun aamulla ei saa päätettyä, mitä laittaa päälle ja myöhästyy joka paikasta. Raahelaista perusmentaliteettia. Politiikkaa ja päättäjiä. Eksotiikan puuttumista. Arkea.
Ne muutamat asiat, joita jo nyt tiedän ikävöiväni, koetan rakastaa ruttuun ennen lähtöä. Ja katsella niin, etteivät ainakaan vuodessa verkkokalvoilta katoa.
Korostan kuitenkin vielä: tällä hetkellä.